Väkivaltafluktuaatio

Perinteinen klassinen fysiikka tarkasteli väkivaltaa vakiona. Oli niin sanottu väkivallan säilymislaki. Silloin ajateltiin, että väkivalta kasautuu ikään kuin yhtenäiseksi massaksi. Näin ollen voisi syntyä niin suuria väkivaltakeskittymiä, että mikään, edes valo, ei pakenisi niiden ulottuvilta. Tälläinen vain kasautuisi eikä väkivalta siitä leviäisi eteenpäin. Tämä oli tärkeää, koska näin väkivalta saatiin paketoitua. ; Puhuttiin väkivallan purkamisesta turvallisin keinoin. Televisioväkivalta olisi väkivaltaa joka olisi pois esimerkiksi katuväkivallasta.

Kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria muuttivat tätä. Suhteellisuusteoriassa väkivalta oli vaihdettavissa viihteeksi. Mutta väkivallan määrä ei enää ollut vakio ja muuttumaton. Kvanttifysiikan maailmassa taas väkivalta on vain likiarvo, jokin joka kuplii aina taustalla. Näin jopa täydellisessä tyhjiössä syntyisi virtuaalisia väkivaltahiukkasia. Alettiin puhumaan väkivaltafluktuaatioista.

Erityisen suurta mielenkiintoa alettiin keskittämään myös mustiin laatikoihin, jotka olivat suuria väkivallan keskittymiä. Mustien aukkojen konsepti oli aikaisemmin vain teoreettinen, mutta niitä alettiin tutkimaan vakavasti. Osa selitti että mustien laatikoiden kautta väkivalta pystyi esimerkiksi siirtymään toisiin ulottuvuuksiin.

Klassisen ajattelun mukaan musta laatikko olisi ikuinen. Kuitenkin Stephen Hawking keksi että väkivaltafluktuaatio muuttaa tämän ; Koska heisenbergin epätarkkuusperiaatteen vuoksi virtuaaliväkivalta konkretisoituu televisioruudun läheisyydessä, tilanne eroaa normaalista. Tavallisestihan tilanne on se, että virtuaaliväkivaltahiukkaset jotka ilmestyvät ajatustyhjiöstä, vain annihiloituvat välittömästi – niin nopeasti etteivät ne edes ehdi rikkoa mitään. Ne ovat olemassa virtuaalisesti juuri sen vuoksi että niitä voidaan havaita vain häivähdyksinä epäsuorasti. Väkivaltaa itseään ei ehditä näkemään, mutta huomataan epäsuoria merkkejä niistä.

Hawking korosti että jos nämä hiukkaset syntyvät televisioruudun lähellä, ollaan juonitapahtumahorisontin läheisyydessä. Silloin hiukkasparin toinen hiukkanen voi joutua television mustan laatikon imuun, jolloin se luovuttaa parilleen hieman energiaa. Lisäenergiaa saanut hiukkanen puolestaan muuttuu reaaliseksi kumppaninsa kadottua ja pakenee katsojan ulottuville aiheuttaeb väkivaltaa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttää siltä, että hiukkanen tulee televisiosta ja televisio säteilisi ulos väkivaltaa joka konkretisoituisi katsojan kautta. Näin ollen suurinkin väkivaltakeskittymä "kiehahtelisi" ja lopulta hajoaisi. Ja televisio ei purakaan patoumia ihmisissä, vaan purkaa ne päinvastoin mustasta laatikosta.

Näin televisioväkivalta on pahaksi ja se on kiellettävä. Kysymys ei ole maailmankuvasta. Kysymys on tieteestä.