Prinssi Philip
 Prinssi Philip hymyilee tai sitten hän on vain purskahtamaisillaan itkuun. | |
| Edinburghin herttua | |
|---|---|
| vallassa | (tai "vallassa") 1947–2021 |
| edeltäjä | titteli keksittiin uudestaan tätä hyväkästä varten |
| seuraaja | |
| syntyi | 10. kesäkuuta 1921 Taverna Jorgos, Korfu, Kreikka |
| kuoli | 9. huhtikuuta 2021 Windsor |
| puolue | Ei tarvitse puolueita, jos osaa syntyä oikeaan sukuun |
Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Philip, Edinburghin herttua (10. kesäkuuta 1921–9. huhtikuuta 2021), oli brittiläis-kreikkalais-tanskalainen puritaaninen tohvelisankari ja kuningatar Elisabet II:n aviomies sekä jumala (ks. alla). Hän oli erittäin, erittäin kiukkuinen ja katkera vanha mies, joka turhautuu, kun ei pääse hallitsemaan brittiläistä imperiumia tai sen jäljellä olevia osia.
Prinssi Philip oli myös ylimaallinen ja jumalainen hahmo. Vanuatun Tanna-saaren Yaohnanen-heimo palvoo Philipiä jumalana, joka on tuova kansalle menestystä ja armoa.[1] Suurten maailmanuskontojen teologiassa Philipin jumaluutta ei yleensä tunnusteta, sillä saattaisi johtaa yleiseen sekasortoon ja joukkoitsemurhiin, jos prinssi Philipin sallittaisiin olla esimerkkinä täydellisestä olennosta.
Elämä ja teot (hyvä on, ”Elämä” ja ”teot”)[muokkaa]
Filippos syntyi Korfun saarella antiikin Kreikassa vuonna 1921 Kreikan ja Tanskan prinssinä. Nimike saattaa vaikuttaa kummalliselta, mutta tuolloin oli vallalla hyötyajattelu, jonka nojalla Tanska ja Kreikka, kaksi huomattavan samankaltaista maata, päätettiin fuusioida. Filippos, joka tottui jo nuorena ruokavalioon, jossa tanskalainen voileipäpöytä yhdistyi saumattomasti pita gyroksiin, sopeutuikin myöhemmin vaivatta brittiläiseen ruokavalioon.[2]
Philip sai koulutuksensa Saksassa, mistä hän siirtyi vuonna 1936 Skotlantiin tutustumaan tuleviin alamaisiinsa. Philip liittyi Britannian kuninkaalliseen laivastoon vuonna 1939, joka oli ehdottomasti kaikkien aikojen typerin hetki tehdä moinen ratkaisu. Philip osallistui[3] sodan aikana mm. Kreetan taisteluun (joskin häviö ei johtunut yksin hänestä) ja liittoutuneiden maihinnousuun Sisiliassa (joskaan menestys ei johtunut hänestä). Mikä tärkeintä, Philip sai käyttää luutnantin univormua, jonka avulla vietteli viattoman ja lapsellisen Elisabetin – joka sattuikin olemaan Britannian kruunun pääperillinen. Häät vietettiin 1947, kun Philip ensin luopui Kreikan kansalaisuudesta ja sitten ortodoksisuudesta. On ihan toinen asia päästä patsastelemaan Buckinghamin palatsiin kuin seistä jumalanpalveluksessa patapäisen partasudin solkatessa kirkkoslaavia. Joissakin perheissä arvostettu sotasankari voisi olla mieluisa vävyehdokas sellaisenaan, mutta Saxe-Coburg-Gothan (Windsorin) suvun – joka onkin yllättäen paitsi suku, myös oireyhtymä – kohdalla on myös muita vaatimuksia. Niinpä Yrjö VI teki Philipistä Edinburghin herttuan, jottei pojan tarvitsisi hävetä. Mainioiden ansioidensa vuoksi Philip ylennettiin luutnantista lippueamiraaliksi ja kenttämarsalkaksi (sekä myös jumalaksi, kuten edellä on kerrottu).
Mutta mitä itua on naida kuningatar, ellei pääse kuninkaaksi? Eipä juuri mitään, ja siksi Philip olikin niin katkera äijänkäppänä. Lisäksi sana prinssi herättää asiasta kiinnostuneiden eli pikkutyttöjen mielissä hieman toisenlaisia assosiaatioita.
Prinssi Philip oli kehittynyt äärimmäisen kärsivälliseksi jouduttuaan seuraamaan useita päiviä polynesialaisia kansantansseja vieraillessaan Elisabet II:n seuralaisena kruunun entisissä alusmaissa.
Nykyään[muokkaa]
On jokseenkin epätavallista mainita prinssi Philip ja nykyaika samassa lauseessa, mutta siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi) prinssi vielä viimeisinä vuosinaan porskutteli Buckinghamin palatsin käytävillä palvelusväkeä säikytellen.
Prinssin suhde tavalliseen kansaan oli lämmin. Hän käytti rakkaista alamaisistaan hellittelynimiä prole sekä saasta ja oli kansalle hyvin rakas. Sen sijaan kuningatar Elisabetilla on tiettävästi huomattavasti lämpimämpi suhde corgeihinsa kuin aviomieheensä – mikä olikinnäkyvien lopputulosten valossa ehkä paras ratkaisu.
Kun prinssi Philipiä[4] BBC:n haastattelussa pyydettiin kertomaan, mitä hän tekee, hän ei ymmärtänyt kysymystä ja etenkin sana tehdä tuotti hänelle selvästi vaikeuksia.
Prinssi Philip oli keskittynyt turhautuneisuutensa takia lähinnä ärjähtelyyn, närästykseen ja eläintieteeseen. Zoologian alalla hänen erityinen kiinnostuksensa suuntautui sammakoihin, joita hän aina silloin tällöin päästi kidastaan.[5] Joskus sammakot saivat myös kirjallisen muodon. Prinssi Philip "kirjoitti" vuonna 1987 "kirjan" If I Were an Animal,[6] jossa hän totesi, että (vapaa käännös) "jos minut herätetään henkiin [kuoleman jälkeen], haluaisin palata tappavana viruksena voidakseni auttaa liikakansoitusongelman ratkaisussa". Kunhan lukija ensin pääsee yli siitä kuvottavasta ajatuksesta, että joku haluaisi prinssin palaavan, kun hän viimein on lähtenyt, kiinnittyy huomio toiseen mielenkiintoiseen seikkaan, nimittäin siihen, että siirtymä loisesta virukseksi ei ole kovinkaan dramaattinen.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Tämä oli totta! Katsokaa vaikka!
- ↑ Joka ei muuten kuninkaallisten kohdalla ole fish & chips, vaan riikinkukkoa villiriisipedillä Titanicin hylystä ongittuun samppanjaan tehdyssä kastikkeessa – siis aamiaiseksi.
- ↑ Sanaa osallistua käytetään tässä siinä merkityksessä kuin kuninkaalliset yleensä ”osallistuvat” taisteluihin.
- ↑ Tai kuten kansa häntä rakastaen kutsuu: "Phil" tai "Good-for-nothing grumpy half-Greek parasite"
- ↑ https://en.wikiquote.org/w/index.php?title=Prince_Philip,_Duke_of_Edinburgh&oldid=3072535
- ↑ If? Ikään kuin asiasta muka olisi jotain epäselvyyttä.