Peltiseppä
Peltiseppä on historiallinen ammatti- ja ammattikunta. Suomeen peltisepät levisivät vähitellen rauta-ajan myötä; Kalle Holmbergillä oli tässä tehtävässä varsin merkittävä rooli, vaikkei kukaan täysin tiedäkään millainen.
Pelti yleistyy vähitellen arkielämässä[muokkaa]
Ensimmäiset pellistä valmistetut esineet näkivät päivänvalon vähitellen 1800-luvun edetessä. Ennen sinkityksen keksimistä pelti ruostui nopeasti puhki, mikä vähensi pellin suosiota. Tästä tietoisina telakat välttivät liian ohuiden peltilevyjen käyttämistä laivanrakennuksessa ja suosivat sen sijaan peltiä vahvempia teräslevyjä. Suurien peltiesiintymien löytymisen myötä (mm. Outokumpu, Kiiruna) syntyi suuri peltiryntäys, jossa ruotsalaiset lähinnä suuremman esiintymänsä myötä vetivät pisimmän korren. 1900-luvun alusta lähtien autoteollisuus osoittautui suureksi pellin käyttäjäksi, joskin raaka-aineen kysyntä lisääntyi voimakkaasti myöskin rakentamisessa ja arjen käyttöesineiden raaka-aineena. Peltiseppien ammattitaidolle löytyi näin ennennäkemättömän voimakasta kysyntää, mikä johti paitsi ammattitaidon arvostuksen kohoamiseen että työpalkkojen voimakkaaseen kasvuun. Käydyt maailmansodat vuosina 1914-1918 sekä 1939-1945 lisäsivät myös mukavasti peltiraaka-aineen kysyntää, jos kohta aiheuttivat saatavuusongelmia, joten huomattava osa peltisepistä komennettiin rintamalle paremman tekemisen puutteessa.
Peltisepät järjestäytyvät[muokkaa]
Peltiseppien ammattikunta järjestyi vasemmistolaisittain, eli siitä muodostui Rakennustyöläisten Liiton (myöh. Rakennusliitto) alajaosto, joka varsinkin Toisen maailmansodan jälkeen kunnostautui erilaisilla korpilakoilla ja työmailla järjestämillään rettelöinneillä. Peltiseppien ammattijaosto oli pian sodan jälkeen tiedostanut ammattikuntaa kohtaavan vaaran yleistyneen koneellisen pellintyöstön myötä; läheskään kaikille peltisepille ei enää riittänyt töitä. Saadakseen oikeutta uhanalaiseksi käyneelle asemalleen Suomen peltisepät päättivät yksissä tuumin mennä lakkoon vuonna 1950. Lakosta on muodostunut toistaiseksi Suomen pitkäaikaisin työtaistelu, sillä vieläkään sitä ei olla julistettu päättyneeksi.
Peltisepät muuttuvat kulkukauppiaiksi[muokkaa]
1960-luvulle tultaessa useat peltisepät olivat sen tilanteen edessä, että oli pakko ryhtyä sananmukaisesti oman onnensa sepäksi. Huomattava osa peltisepistä vähitellen ryhtyi ovelta ovelle-kauppiaiksi; myytävinä tuotteina olivat rännit, tikkaat ja saunankiukaat. Tällöin useiden peltiseppien osaksi tuli hotelli- ja matkustajakotielämä kielteisine lieveilmiöineen. Toiset kyllä menestyivätkin, useimmat tosin varsin tilapäisesti - ja monen kohtalona oli lopulta alan vaihto. Jostakin syystä useimmat alaa vaihtaneet peltisepät ovat ryhtyneet hevosmiehiksi.