Nicolae Ceauşescu
Nicolae Ceauşescu (26. tammikuuta 1918–25. joulukuuta 1989) oli Romanian diktaattori vuodesta 1965 hartaasti odotettuun ja sotilastuomioistuimen avittamaan kuolemaansa saakka. Ceauşescu viitoitti Romanialle tien tulevaisuuteen. Tämä tulevaisuus vain oli hyvin toisenlainen kuin useimmat muut olisivat halunneet. Siksi jotkut näistä muista eivät eläneetkään niin pitkään, että olisivat nähneet sen. Ei tosin elänyt Ceauşescukaan. Nicolae Ceauşescu kilpaili pitkään Euroopan hulluimman miehen tittelistä Enver Hoxhan kanssa. Viimeisimmän rankingin mukaan Ceauşescu ja Hoxha ovat tasoissa, ja kakkossijaa pitää hallussaan Radovan Karadžić. Jostain syystä kaikki kärkinimet ovat Balkanilta.
Ceauşescun aikana Romania onnistui päätymään riitoihin Neuvostoliiton kanssa kykenemättä silti pitämään toimivia tai järkeviä suhteita mihinkään muuhunkaan ulkovaltaan. Suhteitaan romanialaisiin – ja etenkin etnisiin vähemmistöihin, kuten mustalaisiin, madjaareihin ja Transylvanian epäkuolleisiin – Ceauşescu piti yllä salaisen poliisinsa Securitaten kautta. Ceauşescu halusi ennen kaikkea kehittää Romaniaa, ja siitä tulikin Euroopan ensimmäinen kehitysmaa.[1]
Nuoruus ja poliittinen aktivoituminen[muokkaa]
Ceauşescun syntyessä vuonna 1918 Scorniceşti-nimellä tunnetussa, kyläksi väitetyssä maakuopassa Romania oli viheliäisen takapajuinen kuningaskunta. Hänen kuollessaan Bukarestissa 1989 kaikki olikin jo toisin: silloin Romania oli viheliäisen takapajuinen yksipuoluediktatuuri.
Romanialaisessa maaseutukylässä varttuminen 1900-luvun alun olosuhteissa (jotka maassa tosin vallitsevat yhä) johti (ja johtaa) väistämättä vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Juuri sellaisten seurauksena nuori Nicolae, joka oli 11-vuotiaana lähtenyt suutariksi Bukarestiin, liittyi kommunistiseen puolueeseen 18-vuotiaana 1936. Kolme vuotta myöhemmin hän meni naimisiin typerän Elena Petrescun kanssa. On yhä kiisteltyä, oliko Ceauşescun puolue- vai puolisovalinnalla kohtalokkaammat seuraukset Romanian kannalta.
Toisen maailmansodan puhjettua kukkaan Neuvostoliitto valtasi Romanialta Bessarabian ja marsalkka Ion Iliescu liittoutui Saksan kanssa saadakseen ko. inhimillisesti surkean, mutta fossiilisten polttoaineiden kannalta kiintoisan alueen takaisin. Kommunistit eivät tuolloin olleet varsinaisesti suosiossa, ja 1940 Ceauşescu vangittiin. Mikäli Romanian maaseutu ei tuhoa yksilön mielenterveyttä lopullisesti, siinä onnistuu enää romanialainen vankila. Elena Ceauşescu sen sijaan säilytti hyvinkin läheiset välit saksalaisupseereihin.
Poliittinen nousu & mielenterveydellinen lasku[muokkaa]
Puna-armeijan offensiivia 1944 seurasi Romanian miehitys ja Ceauşescun vapautus. Hän oli vapautuessaan niin parantumattoman mielipuolinen, että hänestä tehtiin kommunistien nuorisoliiton puheenjohtaja.
Romaniasta tuli kansandemokratia vuonna 1947, ja yksipuoluevalta kohotti Ceauşescun (ja tämän tyhmän vaimon) asemaa. Ceauşescu toimi mm. maatalousministerinä (jolloin hänen toimenkuvaansa olisi kuulunut turnipsien säännöstely – jos siis maassa olisi ollut turnipseja), apulaispuolustusministerinä (jolloin hän ylensi itsensä kenraalimajuriksi) ja Gheorghe Gheorghiu-Dej’n alaisena puolueen apulaispääsihteerinä. Ceauşescua ei kiinnostanut juuri yksipuoluevalta, mutta yksimiesvallasta hän oli sitäkin kiinnostuneempi.
Johtajaksi[muokkaa]
Kun Gheorghiu-Dej kuoli vampyyrinpuremaan vuonna 1965, Ceauşescusta tuli Romanian kommunistisen puolueen pääsihteeri ja keskuskomitean keisari. Hänen typerästä vaimostaan Elenasta taas tuli ainoa romanialaisnainen (tai -mies), jolla oli varaa nailonsukkahousuihin.
Karpaattien keisari[muokkaa]
Ceauşescun persoona on pysynyt arvoituksena, jota kukaan, varsinkaan hän itse, ei ole kyennyt ratkaisemaan. Hänen sairaskertomuksensa (julkaistu otsikolla Romanian historia 1965–1989) lyö laudalta[2] leikiten kupan näivettämien renessanssiruhtinaiden ylettömyydet ja vertailukohtia on haettava joko antiikin Roomasta tai nykyisestä showbisneksestä.
Ceauşescun luontainen vainoharhaisuus kasvoi diktaattorin aseman myötä. Hän sai kerran uhkauskirjeen ja otatti sen alkuperän selvittääkseen käsialanäytteet kaikilta Romanian kansalaisilta.[3] Toimenpide oli ylimitoitettu, sillä Ceauşescun koulutuspolitiikan tuloksena vain noin 24 % romanialaisista oli kirjoitustaitoisia. Ceauşescu pelkäsi sairaalloisesti paitsi salajuonia, myös mikrobeja. Bakteerikammonsa takia hän desinfioi itsensä antiseptisellä kokovartalopesulla välittömästi valtiovieraita käteltyään (näiden hämmästykseksi). Toisaalta Ceauşescun hygieniahuolet olivat perusteltuja, sillä hän johti Euroopan saastaisinta valtiota, jossa rottien keskimääräinen elinikä oli korkeampi kuin ihmisten.
Salamurhien ja bakteerien pelko sai Ceauşescun jyräämään kolmanneksen Bukarestista ja korvaamaan sen omalla virka-asuntokompleksillaan. Kun kaupunki on väestönkasvun seurauksena laajentunut myös alueellisesti, Ceauşescun palatsi käsittää nykyisin enää runsaan neljäsosan pääkaupungin pinta-alasta. Kaupunki- ja palatsisuunnittelun yhdistäminen perustui foobisen diktaattorin turvallisuusajatteluun. Bukarest oli[4] niljainen, likainen ja löyhkäävä tautipesä, jonka korvaaminen helposti kiillotettavalla[5] marmorilla oli kannatettavaa. Kun rakennus lisäksi oli lukuisien neliökilometrien laajuinen, salamurhaajien olisi vaikeampaa suunnistaa diktaattorin ja tämän typerän vaimon kimppuun.
Ceauşescu ulotti siistinnän myös pääkaupungin ulkopuolelle. Maalaiskylät korvattiin valtavilla betonielementtitaloilla, joiden soluista asukkaat oli helppo koota Securitaten kuulusteluihin. Romanialaisen elementtirakentamisen persoonallisin piirre olivat maalattiakerrostalot.
Ceauşescu aloitti kunnianhimoisen teollistamisohjelman Stalinin ja Maon esimerkin – tai sitten oman mielenvikaisuutensa – innoittamana. Suunnattomat investoinnit betonisten leivänpaahtimien sarjatuotantoon yhdistettynä presidentin[6] virka-asunnon sisustuskuluihin johti siihen, että Romanian valtio oli pian yhtä persaukinen kuin kansalaisensa. Ceauşescu voinut sallia budoaarin verhoilun viivästymistä ja otti ulkomailta korkeakorkoista lainaa kansallisiin investointeihin. Lainan hän maksoi maataloustuotteilla. Itse asiassa Romanian koko sadolla. Sato meni lainan lyhennyksiin, ja romanialaiset totuttelivat elämään ilman ruokaa. Se osoittautui luultua vaikeammaksi.
Karpaattien keisarille käy huonosti[muokkaa]
Vuonna 1989 Timişoarassa ja Braşovissa puhkesi mielenosoituksia, joissa protestoitiin paikallisten betonileivänpaahdintehtaiden[7] johtoportaan korruptiota. Ceauşescu uskoi, että debatissa kannattaisi käyttää Securitaten tuliaseargumenttia, mutta yleinen kiittämättömyys johtajaa kohtaan levisi joulukuussa 1989 myös Bukarestiin. Pääkaupungissa tapahtui jotakin ennenkuulumatonta: Ceauşescu oli tapansa mukaan jauhamassa paskaa julkisessa puheessa, kun yleisöksi kerääntynyt kansanjoukko alkoi äänekkäästi julistaa hänen jauhavan paskaa. Puhe keskeytyi, ja 71-vuotias Ceauşescu vetäytyi yhteen palatsinsa 60 712 huoneesta murjottamaan. Armeija liittyi mielenosoittajiin, mutta ei tahtonut millään löytää diktaattoria tämän palatsista. Etsintöjen pitkittyessä Ceauşescu typerine vaimoineen yritti paeta yhdellä 46 yksityishelikopteristaan. On kuitenkin kallista ostaa polttoainetta 46 helikopterin tarpeisiin, ja Ceauşescujen pako loppui lyhyeen.
Joulupäivänä 1989 presidenttipari sai sotilastuomioistuimelta joululahjaksi kuolemantuomiot joukkumurhista, nepotismista, kidutuksesta, yleisestä paskamaisuudesta, rikollisen heikosta estetiikan tajusta erityisesti arkkitehtuurin alalla ja (rouva Ceauşescun tapauksessa) tyhmyydestä. Nicolae Ceauşescu typerine vaimoineen teloitettiin samana päivänä. Diktaattorin sydämen läpi päätettiin varmuuden vuoksi lyödä puutappi, mutta sydäntä ei löytynyt edes ruumiinavauksessa.
Katso myös[muokkaa]
Ulkoiset linkit[muokkaa]
- Ceauşescun viimeinen julkinen puhe on retorisen taidon, typeryyden ja kiusallisuuden mestarinäytös. Ceauşescu yrittää rauhoittaa kansanjoukon vilkuttamalla tälle. Parvekkeella pistäytyvän Securitate-upseerin ilme on paljonpuhuva. Bongaa Elena Ceauşescun tyylikäs kulkukoirankarvapalttoo.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Albania voisi kilvoitella ko. tittelistä, mutta sitä ei tavallisesti lasketa maaksi.
- ↑ Kyseessä ei liene tietoinen sanaleikki; yhteys Securitaten liikennerikkomuksista epäiltyihin soveltaman kuulustelumenetelmän ja idiomin välillä on satunnainen. (Toim. huom.)
- ↑ Tämä ei ole vitsi.
- ↑ ja on
- ↑ Ceauşescun virka-asunnon siivous työllisti vuonna 1981 6 % Romanian työikäisestä väestöstä.
- ↑ Ceauşescu keksi presidentin viran vuonna 1974 ja kiitokseksi keksinnöstä hänet nimitettiin siihen välittömästi.
- ↑ Tässä vaiheessa Romaniassa valmistettiin betonista sekä leivänpaahtimet että leipä.