Musta jumala

”No eipä ole omat saatana!”

~rummuista sanottua

Musta jumala on sekä hypoteettinen että myyttinen olento. Hypoteesin mukaan aurinkokunnan laitamien ulkotulet olisivat avaruuden jumalia. Ulkotulten käytöstä ei kuitenkaan osata selittää täysin, niihin vaikuttaa jokin tuntematon ilmiö. Ainoa tapa laskea ulkotulten määrää ja liikkeitä on olettaa toisia, näkymättömiä ulkotulia, joiden kanssa ulkotulten radat kietoutuvat. Näitä näkymättömiä, laskennallisia ilmiöitä on alettu kutsua mustiksi ulkotuliksi samaan tapaan kuin valkoisen aukon näkymätöntä kumppania kutsutaan mustaksi aukoksi. Ulkotulen sammuminen osataan selittää vain siten, että se törmää toiseen ulkotuleen, jota ei kuitenkaan useinkaan näy. Onkin ehdotettu, että ulkotulet todella olisivat tekemisissä jonkinlaisten antiulkotulten kanssa, jotka olisivat muuten samankaltaisia, mutta valottomia. Jos ulkotulet todellakin ovat avaruuden valkoisia jumalia, on ehkä olemassa myös niiden vastustajia, mustia jumalia. Tiedeyhteisö torjuu ajatuksen hölynpölynä, mutta valtava määrä Jedejä on jo kääntynyt pimeälle puolelle ja alkanut kaataa valkojumalaan uskovien hautakiviä.

Mytologiaa

Slaavien eräs monista kansallisromanttisista jumal-seteistä perustui dualismiin Belobogin ja Zernobogin eli valkojumalan ja mustan jumalan välillä. Nämä taistelivat keskenään, ja heidän taistelunsa synnytti olentoja, joissa on sekä hyviä että pahoja puolia. Myös ihmiset ovat tällaisia.

Päin vastoin kuin yleisesti luullaan, kaksikasvoisten patsaiden pystytys ei kuulunut dualistiseen jumal-settiin vaan varhempaan, Bolgarilaisperäiseen maan ja taivaanjumalten settiin, jossa kaksikasvoinen jumala oli taivaan jumala Babajur, joka katsoi itään ja länteen.