Museoauto

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämänkin entisöidyn Opel Commodoren osat kaivettiin perunapellosta, kun peruna ei enää suostunut kasvamaan kyseisellä paikalla.

Museoauto on vähintään 25 vuotta vanha (uusien säädöksien mukaan 30-vuotias) museokatsastettu entisöity ajoneuvo. Museoautolla saa ajaa vain yhden kuukauden vuodessa, mutta tätä sääntöä ei tietenkään ole tarkoitettu noudatettavaksi, minkä luonnollisesti tietää myös museomies.

Museoautoilla ajavat yllättäen museomiehet.

Museoauton on oltava hankintahinnaltaan edullinen, mieluiten ilmainen. Hinnasta kuitenkin on syytä tinkiä aina (vaikka olisikin ilmainen). Perinteisesti museoautoa hankittaessa on syytä kiinnittää huomiota ilmoituksiin, joissa lukee: helpolla museoleimaan, tämä takaa vaivattoman entisöintiprojektin. Edellisen kaltaisissa ilmoituksissa myytävät ajoneuvot ovat usein melko hintavia, mutta ei hätää, museomies tinkii aina. Jos siis ajoneuvo maksaa 5000 , niin museomies aloittaa tinkimisen viidestä eurosta; asiantunteva ja kokenut museomies kuitenkin saa tinkimällä myyjän maksamaan ajoneuvon poisviemisestä.

Kattoverhoilu on museoautoilun peruspilari. Jos entisöinnin kohteena olevassa ajoneuvossa on puutteellinen tai virheellinen kattoverhoilu, se on täysin entisöinnin ulottumattomissa. Edellä mainitusta asiasta johtuen avoauto ei koskaan voi olla aito museoauto.

Museokatsastuksessa on tarkoitus vedättää museotarkastajia niin paljon kuin suinkin mahdollista, esim. tekemällä ajoneuvoon kiellettyjä muutoksia ja asentamalla tai virittämällä moottoria ajanhenkeen kuulumattomin tavoin. Parhaasta vedätyksestä palkitaan.

Museoauton ja museomiehen pahin luontainen vihollinen on tietenkin kanadanmajava, sillä kanadanmajavan elintapoihin kuuluu erityisesti kattoverhoilun aterioiminen ja sinne pesiminen. Kuten nyt tiedämme, niin kattoverhoilun tuhouduttua on ajoneuvo täysin arvoton ja valmis vietäväksi romuttamolle, jonne kaikki avoautot ovatkin jo päätyneet.