Marco de Wittgenstein

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Marco de Wittgenstein pidätyskuvassa vuonna 2016

Marco de Wittgenstein (s. 27. heinäkuuta 1968) on alankomaalais-suomalainen filosofi, yhdistysjohtaja, anti-queer-aktivisti, poliittinen kommentaattori ja tubettaja.

Ura

Vuonna 2015 ilmestyi Suomen isänmaallisen akatemian tiloihin huutamaan ja väittämään vastaan tummanpuhuva ulkomaalaissyntyinen mies, joka kiinnitti pian professori Bertrand Ruukinmatruunan huomion. Lahjakas nuorukainen saapui otolliseen aikaan: Ruukinmatruuna oli juuri väsyttänyt järkensä saatuaan valmiiksi suurteoksensa (404: vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä), jossa yritti todistaa matematiikan kuvaavan objektiivista todellisuutta ja olevan identtinen hänen omien propositioidensa logiikan kanssa. Lisäksi rakkaussuhde alkoholisoituneeseen sisäsuomalaiseen lynkkausjoukkoon oli laajentanut vanhemman filosofin näköalaa, ja näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta hän oli alkanut suuntautua kohti popularisointia vasta- ja muslimihuhumedioissa. Ruukinmatruuna koki antaneensa teoreettiselle filosofialle kaikkensa, toivoi työlleen löytyvän jatkajia ja otti loistavan opetuslapsen ilolla vastaan.

Seuraavaan vuoteen mennessä Marco de Wittgentein oli jo noussut Suomen kansallismielisellä kentällä kuulluksi ajattelijaksi ja arvostetuksi johtohahmoksi. De Wittgenstein väitti, että poliittiset ongelmat ovat näennäisiä ja seuraavat Polpon, EU:n ja sionistien orwellilaisella uuskielellä asettamista kysymyksistä. Ratkaisemisen sijaan ongelmat tuli ”liuottaa”. Muutaman kuukauden ajaksi kansallismielisessä yhteisössä suosituimmaksi hengen koulutukseksi nousivat de Wittgensteinin soveltajien keräämät arkipäiväiset tinnerit ja lakkaspriit. Muutenkin yksimielisyyden kanssa kamppailevissa ajattelijapiireissä koulukunnallista organisoituneisuutta vieroksuva de Wittgenstein ei kuitenkaan pitänyt yllä muutosvoimaan riittävää yhtenäisyyttä. Muutaman kerran uransa aikana hän turhautui seuraajiinsa ja muutti Oulun kauppatorille itse rakentamaansa telttaan kirjoittamaan.

Vuoden 2019 vaaleissa Marco de Wittgenstein pyrki Suomen Kansa Ensin -ryhmittymän (SKE), joka oli irronnut Suomi ensin -keskustelupiiristä de Wittgensteinin pillastuttua erään oppilaansa laiskaan ”suomalaista kansanluonnetta” koskevaan kommenttiin, ehdokkaana eduskuntaan ja herätti valtakunnallista huomiota mielenkiintoisena haastajana. Pienpuoluetentissä de Wittgenstein antoi kryptisiä ja epäintuitiivisia vastauksia, joiden tulkinnasta ei vieläkään vallitse yksimielisyyttä. Kun Jussi Halla-aho sanoi televisiohaastattelussa, ettei SKE:n voinut kuvitella menestyvän, de Wittgenstein oli valmiina: ”Miten Halla-aho voi puhua määrätystä tilanteesta, jota ei voi kuvitella? Silloinhan hän tietää, mitä puhe tästä kuvitteellisesta tilanteesta tarkoittaa. Ikään kuin ’SKE:n vaalimenestyksellä’ olisi mieli, joka olisi mieletön. Ääri ääri törkeää.” De Wittgenstein tuli tunnetuksi erityisesti analyyttisessa filosofiassa erikoisista heimokuvitelmistaan:

»On helppo kuvitella heimo, jonka kaikki jäsenet ovat punavihervärisokeita. Kontaktissa kanssamme he varmasti voisivat tulla ymmärtämään olevansa värisokeita. Me voidaan selittää heille että me näemme eri värejä katsoessamme verta ja havuja aivan samoin kuin he näkevät eri värejä katsoessaan banaaneja ja Lähimerta. Mutta nää ihmiset ei tule koskaan oppimaan käyttämään meidän värisanoja, eivätkä muuten opi edes käyttämään sanaa ”värisokea” samalla tavalla kuin normaali suomalainen. Massiivisen erilaiset käsitteet näkyy siinä, että kun me käytetään meidän värisanoja onnistuneesti, he ei edes voi aivan pysyä perillä siitä mitä me tehdään. Halutaanko me nyt tällaisia ihmisiä rajaton määrä vapaasti liikkumaan tänne? Vai pitäiskö meidän mukauttaa meidän liikennesäännöt heidän konseptiensa mukaisiksi???»

De Wittgenstein sai vaaleissa 316 ääntä eikä tullut valituksi. Lokakuussa 2019 Suomen Kansa Ensin erotti hänet vedoten poliisin uhkailuun hiilihangolla Narinkkatorilla ja siihen, että de Wittgenstein ei ollut ollut täysin rehellinen juutalaisten määrästä suvussaan.

Filosofia

(Banderolli: ”MAT💀T VITTUUN!”)
Poliisi: No niin, tää taitaa nyt olla kiihotus kansanryhmää vastaan.
Marco de Wittgenstein: Kuinka niin?
Poliisi: No jotkin pitäisi tämän mukaan heittää jostakin vittuun, ja ei ole hankala päätellä mitä "MAT💀T" tässä merkitsee. Ja mitäs tässä toisessa banderollissa nyt on, ankka vai kani vai hakaristi vai mikä?
Marco: Mutta jos lauseella kokonaisuutena ei ole merkitystä, ei voi sanoa, että osa siitä olisi lauseen looginen elementti samalla tavalla kuten "vittuun" merkitsee jonkin heittämistä vittuun Suomesta lauseessa "matut vittuun".
Panu Huuhtanen: Tota mä kirjotin sen, ja siinä ei lue "matut", joten ei voi syyttä mua kiihottaamisesta, mut mä tahdoin tehdä ihan oikeen pointin, mä uskon että se tarkottaa siis että pitäs vähän äkkii karkottaa nää mitä "MAT💀T" tarkoittaa.
Marco: Varmaan sinä uskotkin uskovasi niin!"

Musta ja ruskea kirja (toim. Marko Hamilo ja Joonas Konstig), s. 88

De Wittgensteinin mukaan poliittisen filosofian tulisi ”jättää kaikki sellaiseksi kuin se on” eikä esittää ratkaisuehdotuksia tai ”filosofisia teesejä”. Usein Helsingin keskustaan sijoittuneissa, jopa kuukausien mittaisissa performanssiteoksissaan de Wittgenstein kansalaisaktivisteineen dramatisoi poliittista ajattelua pyrrhonisesti. Megafonein vahvistetusta dialogista ei aina voinut erottaa, kuka oli milloinkin äänessä tai montako puhujaa edes oli; monet de Wittgensteinin omaperäisin esimerkein artikuloimat poliittiset lähtökohdat osoittautuivat itsestään virheellisiksi, epäkoherenteiksi, triviaaleiksi ja mielettömiksi, mutta tuskin mitkään perustelluiksi. De Wittgensteinin esittelemiä ”ulostepussipelejä”, ”vastamielenosoituksia” tai ”järjestyssääntöjen seuraamisen” demonstraatioita ei tule ymmärtää tässä todellisuudessa toimiviksi käytännöiksi, vaan ne ovat eräänlaisia paskatikkuja, joiden kanssa todellista politiikkaa voidaan vertailla.