Leipuri
Leipuri on ilkeä äijä, joka työskentelee leipomossa
Leipurista[muokkaa]
Leipuri ei ole iloinen, pullantuoksuinen, punaposkinen ja aina hyväntuulinen suurivatsainen setä, jolla on jauhoja nenänpäässä. Eli ei kannata uskoa satukirjoja. Leipuri on mitä suurimmalla todennäköisyydellä tavatessa erittäin huonolla tuulella. Tämä taas yleensä johtuu siitä, että joku pälli on mennyt herättämään leipurin kesken elintärkeiden päiväunien. Voit yrittää pelastaa itsesi tarjoamalla vihaiselle ja väsyneelle leipurille pannullisen kahvia, joka on erittäin vahvaa. Leivonnaisilla leipuria on turha yrittää lepytellä. Se saa leipurin näkemään punaista ja luultavasti sen seurauksena löydät leukaluusi maasta. Tai nenäsi takaraivolta.
Sosiaalisuus[muokkaa]
Leipurit ovat kautta historian olleet juoppoja ja erittäin epäsosiaalisia tapauksia. Tämä on seurausta siitä, että leipuri joutuu nousemaan ylös siihen aikaan kun olisi luontaista mennä nukkumaan. Reilut sata vuotta sitten joka toisella leipurilla on ollut kuppa. Onneksi määrä on kondomin keksimisen ja vuodelta nakki ja makkara olevan leipurilain ansiosta vähentynyt huomattavasti. Toisaalta ketään ei enää kiinnosta moniko sitä kuppaa nyt oikein sairastaa.
Kielenkäyttö ja käyttäytyminen[muokkaa]
Herkkäkorvaisen ei kannata kuunnella leipuria, sillä yleisimmät leipurin suusta pääsevät sanat ovat: vittu, perkele, helvetti, vittu, saatana, ruppakulli, jumalauta, vittu, perse, paska ja vittu. Leipureiden jutut ovat usein alatyylisiä ja toisia hämmentäviä. Leipomoon eksyvään ulkopuoliseen suhtaudutaan aina vihamielisesti ja epäilevästi. Todellisuudessa kukaan ei sinne uskalla mennäkään, koska kukaan ulkopuolinen ei ole vierailultaan palannut omin jaloin, vaan todennäköisesti siinä lihapasteijassa, jonka juuri söit.
Mistä tunnistat leipurin[muokkaa]
Leipurin tunnistaa kiukkuisesta ilmeestä, panda-lookista (=mustat renkaat silmien ympärillä), puuttuvista sormista, epäkäytännölisestä valkoisesta työ asusta (väri on valkoinen vain säädyttömän aikaisin maanantai aamuna kirj. huom.), käsissä olevista palovammoista, puuttuvista korvista, juhlapäivien inhoamisesta, epänormaaleista liikkumisajoista, puuttuvista käsistä, hien ja vanhan viinan hajusta sekä turvonneesta ulkomuodosta. Turvonnut ulkomuoto johtuu seuraavista seikoista:
- 1: Hiivan kanssa työskentely (suurin osa leipomoihin tilattavasta hiivasta kuluu todellisuudessa kiljun valmistukseen)
- 2: Kuumassa työskentely (aiheuttaa miespuolisilla ammatinharjoittajilla myös hedelmättömyyttä)
- 3: Ruokavalio
Puuttuvat ruumiinosat taas johtuvat siitä, että itsepäinen leipuri ei kiinnitä huomiota turvamääräyksiin.
Leipurin ruokavalio[muokkaa]
Leipurin ruokavaliota ei suositella kellekään. Se pilaa hampaat ja ruokahalun. Aamun aluksi leipuri nauttii pannullisen kahvia, joka on keitetty varoiksi jo edellisenä päivänä, joten se pitää lämmittää uudelleen. Kahvi muistuttaa lähinnä tervaa. Kourallinen marsipaania, käpymassaa tms. makeaa tököttiä.Pullaa. Pari sämpylää ja puolikas ruisleipä. Viisi wienerleipää (mielellään kaikki erilaisia). Pullaa. 3-5 munkkia (riippuu koosta). Toinen pannullinen kahvia. Pullaa. Täytekakku, päällä kermaa ja kinuskia. Pasteijoita, karjalanpiirakoita, lihapiirakoita yms. leipomoeineksiä aina sopivissa väleissä. Pullaa. Kolmas pannullinen kahvia. Sekä lisäksi suuret määrät taikinaa, laadusta riippumatta.