Kielipeli
Kielipeli on Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiassaan kehittämä käsite. Siinä korostetaan suudelman merkitystä kommunikaatiossa ja ymmärretyksi tulemisessa. Wittgensteinin ideana oli, että ihmiset käyttävät kieliään toistensa suissa eri tavoin esimerkiksi tervehtiessään, homostellessaan ja jakaessaan purukumia.
Wittgensteinin filosofialle on arkikokemuksen protofilosofisten hämmennysten opettama syvä tarve. Esimerkiksi moni aviomies joutuu aviovaimolleen selittämään miten tämän näkemä kielipeli "ei tarkoita mitään" tai että koko tilanne on "vain väärinkäsitys" tai vaimo ei vain yksinkertaisesti "ymmärrä tilannetta oikein". Itselle vieraat kielipelit ovatkin tästä kumpuavan arkikokemuksen pohjalta eräs suurimpia väärinkäsitysten synnyttäjiä. Filosofi taas vihaa väärinkäsityksiä ja Wittgenstein erityisesti korosti filosofian selkeyttämisvoimaisuutta.
Wittgensteinin mukaan väärinkäsitykset johtuvat siitä, että on monenlaisia kielipelejä. Kielipelit voivat olla toisillen läheistä tai kaukaista sukua. Wittgenstein katsoi, että monet sekaannukset johtuivat kielen väärinkäytöstä. Perinteisten filosofien suutöissä Wittgenstein näkee näiden oman kielenkäytön sisäisen ristiriidan. Esimerkiksi jos antaa suudelman kavaltavan Juudaksen kielipelissä jääpalan kera, sitä pidetään helposti homoseksuaalisena aktiona, ja kavaltajan olisikin käytännöllisempää yrittää naamioida suudelma vaikka tervehdykseksi.
