Jeanne d'Arc
Jeanne d'Arc (Syntynyt 1412, kuollut tulipatsaana 30. 5. 1431), lempinimeltään Orleansin pihtaaja ja suomeksi Janne Darkki, oli ranskalainen teinityttö, joka vietti onnellisen nuoruuden, joutui sitten Jumalan komentelun kohteeksi ja kuoli liian nuorena (tai Englannin mielestä liian vanhana).
Tänä päivänä tuo maailman yksi parhaimman näköisistä pyhimyksistä viettää Hikipedian oletusten mukaan aikaansa pilven reunalta englantilaisia haukkuen sekä Jumalaa kostoksi ranskan kieltä puhumalla rääkäten.
Pihtaajan ajan maisemat[muokkaa]
Jeanne d'Arc syntyi ja eli aikana, jolloin Ranskan valtakunta oli normaalin harrastuksensa, sotien häviämisen parissa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut vakiokisavieras, vaan Ranska kinasi Englannin kanssa siitä, kuka oli oikeutettu hallitsemaan Ranskaa. Briteille tavanomainen nolo moka oli se, että he olettivat britteinä olevansa loogisin valinta, sillä miten ihmeessä nyt ranskalaiset olisivat osanneet Ranskaa hallita[1]?
Uusi pohjanoteeraus[muokkaa]
Tällä kertaa ranskalaiset olivat tehneet häviämisestään suoranaista taidetta ja ehkä jonkinlaisen ennätyksenkin, sillä he olivat hävinneet sotaansa jo 100 vuotta! Ranskalaisten tilanteen häpeällisyyttä ei auttanut se, että heidän vihollisiaan johti kuningas, joka kärsi ajoittaisista mielenhäiriön kohtauksista ja joutui antamaan sodanjohdon toisille[2]. (Nykyaikana hyvä vertauskohta olisi ehkä se, että jokin oppilas saa koko päivän välitunnit turpiinsa kaverilta, jonka toinen käsi on koko ajan taskussa. Pitää muistaa, että kyseessä olivat ranskalaiset.)
”Apuja?!!!”[3][muokkaa]
Tässä tilanteessa Ranskalaiset, joiden kuningas istui kalsarit kurassa miettimässä, mitä tässä enää voisi tehdä, ranskalaiset toivoivat ja odottivat ihmettä pelastamaan heitä. He rukoilivatkin niin, että sormet olivat mennä puristusvoimasta poikki, sillä ranskalaisten miesten johdossa ei ollut voitettu ainoatakaan sotaa (eikä ehkä oltaisi voittamassakaan)[4].
Jeannen lapsuus[muokkaa]
Jeanne d'Arcin lapsuus oli onnellinen (ainakin verrattuna hänen Englannissa viettämäänsä ja pitkäsi venyneeseen välivuoteensa). Hän syntyi uskovaisten Isabellen ja Jacques d'Arcinin tyttäreksi ranskalaiseen Domremy'n kylään. Jacques oli kylän vouti ja sotaveteraani. Jeanne sai ensi kosketuksensa sotaan jo varhain, sillä he olivat koko ajan Burgundille lojaalien joukkojen piirittämänä ja ryöstöretkien kohteena. Kerran heidän kylänsäkin poltettiin, jollei sitten ollut kyseessä jokin karkuun päässyt petipuuha steariinin kanssa.
Äiti Isabelle oli huolehtinut siitä että Jeanne osasi hoitaa kotiaskareet sekä pitää karjan tyytyväisenä[5]. Jeanne oli siis kaikkea sitä, mitä loistavia voittoja tahkoavan sotilaan luulisikin olevan; kädentaitoinen, ahkera, lojaali sekä uskontonsa kautta kuuliainen. Sen sijaan hän kärsi fyysisistä vaivoista, jotka siihen aikaan olivat este melkein minkä tahansa etenemisen kanssa, saati sotilaallisen uran. Edes ehdotukset ajatuksesta, että hänestä olisi tullut Ranskan puolustusvoimien toivo, olisi saanut ranskalaiset tukehtumaan pöyhkeään nauruun[6] Hänellä oli kolme veljeä, Pierre, Jean ja Jacquemin, jotka paloivat halusta päästä mukaan sotaan ja ottamaan englantilaisilta pataan.
Jeannen harrastukset[muokkaa]
Noin kolmetoistavuotiaana Jeanne huomasi, että hän oli liian poikamainen ollakseen suosittu, eikä asiaa auttanut yhtään se, että hän oli saanut maineen kylän pihtaajana. Hän tekikin kaikkensa päästäkseen eroon tästä nolosta tittelistä, mutta koska kyseessä olivat ranskalaiset pojat, jo Jeannen komentava ääni riitti pilaamaan kaikki kosioyritykset. Samoin hänen aikakaudellaan ajatus naisen aloittamista treffeistä olivat melkein yhtä pahaa jumalan pilkkaa kuin tulehduksen aiheuttamat kuumehoureet, maaseudun asukkaan itsenäiset ajatukset tai naisen sukupuolielimet.
Kyllästyttyään yksinäisyyteensä hänen kehonsa ylikompensoi muita aisteja, ja pian hänellä oli aivan uusi ja aina mukana kulkeva ystävä: Jumala.
Hetken aikaa kaikki olikin hyvin, mutta kun ikäloppu kurppa alkaa leikkiä tyttöjen kanssa, yleensä lopputulos ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Seurauksena olikin se, että Jeanne alkoi pitää mielikuvitusystäväänsä liian todellisena, ja pian oli soppa valmis. Mukaan liittyi vielä Pyhä Katariina ja Pyhä Margareeta, jotka komppasivat Jumalaa. Jumala, kun riidanhaastaja luonne oli, päätti alkaa vaatia Jeannen pään sisällä, että tämän olisi yksin pelastettava Ranska vihollisiltaan. Koska vihollisilla oli moraalinen, sotilaallinen sekä poliittinen ylivoima puolellaan, oli vaatimus aika paksua esitettynä 13-vuotiaalle lapselle.
Jeanne ei kuitenkaan ollut mikään eilisen teeren poika, sillä hänhän oli tyttö. Komentavalla äänellä hän käskikin sukulaistaan Durand Lassoisia kuljettamaan hänet kuninkaan luokse. Kun asia oli sovittu (eli Lassois oli nauranut selkä kaarella ja Jeanne oli suostutellut tätä nyrkkipusulla), Laissois teki saman kuin kaikki ranskalaiset miehet ja taipui ylivoiman edessä.
”Pihtaaja saapuu!”[7][muokkaa]
Jeanne matkusti vihollismaan läpi mieheksi pukeutuneena. Hikipedian tutkimusten mukaan onkin mahdollista, että Jeanne ei itse asiassa ollut aivan niin totaalinen kedon kukkanen, kuin miksi hänet on maalauksissa kuvattu. Koska hänestä ei jäänyt jäljelle ainuttakaan maalausta, puupiirrosta, kivitaulua tai edes kaverin humalassa piirtämää pornografista luonnosta, asia jää arvailujen varaan. (On huhuja, että Jeanne olisi kerran yrittänyt mennä tilaamaan itsestään kuvan, ”että ne tulevaisuuden läskiperseet lakkaavat jauhamasta mun rumuudesta[8]”, mutta luku- sekä kirjoitustaidottomana hänen ei onnistunut täyttää valokuvausliikkeen kaavaketta, ja hän jätti ranskalaisille ylimieliseen tapaan asian sikseen.) Tällä kerralla Pierre- ja Jean-veljet olivat mukana esiliinoina varmistamassa, ettei kukaan antaisi siskolle sakinhivutusta.
Ranskan hovissa, joka sijaitsi siihen aikaan mahdollisesti eräässä toisarvoisessa linnassa (tai kievarissa, jonka ympärille oli linnaa esittämään aseteltu rinki kiviä), hän osoitti heti historioitsijoiden ihmettelemiä kykyjä tajuamalla, että kuningas olikin piiloutunut väkijoukkoon sen sijaan, että tämä olisi ollut valtaistuimellaan. (Eräiden olettamusten mukana, kun kyse kerran oli ranskalaisista, olisi kuningas ehkä saattanut unohtaa kruunun päähänsä ja ”vähän” osallistua ”ihmeeseen”.)
Tämä ei vielä riittänyt saamaan ranskan kuningasta suostumaan ihan kaikkeen, mutta kun saatiin selville, ettei Jeannen puheet pihtaamisesta olleetkaan valetta, he pitivät tätä heti ihmelapsena. Olihan se nyt ihan mahdotonta, että Ranskan kaltaisessa maassa oli 13-vuotias neitsyt. (Monet ranskalaiset tutkijat ovatkin tapelleet tämän takia Jeannen olemassaoloa vastaan koko uransa ajan ja vielä haudastaankin.)
Sotajoukoilta kesti jonkin aikaa uskoa, että heitä oli tulossa johtamaan nuori tyttö. (Jeannen johtajan ajan kirjanpidossa on merkitty noin 5000 sotilaan kuolleen eri aikoina nauruun.) Kun Jeanne kuitenkin tapasi johdettavakseen ajatellun joukko-osaston johtajan ja korotti tälle ääntään, teki tämä suurmies saman kuin kaikki ranskalaiset ja antautui välittömästi vahvemman edessä[9]
Jeanne OP[10][muokkaa]
Suurimmat Jeannen unitin saamat haukut ylivoimaisuudesta olivat ne, että hän oli saanut jonkin epäreiluuden kautta lipun, jolla saattoi aiheuttaa 40x saman vahingon kuin miekalla. Englantilaiset valittivatkin pitkään, että kyseessä oli selvä modaus.
Joka tapauksessa Jeanne oli hankalassa asemassa, kun hän saapui Orleansin kaupungin luokse, sillä isot pojat eivät halunneet leikkiä hänen kanssaan (ainakaan sillä tavalla, ja riippui paljon Jeannen oikeasta ulkonäöstä, jos silläkään tavalla...)
Englantilaiset, jotka näkivät tämän pihtarihahmon miehen vaatteissa vastarannalla, olettivat ranskalaisten sotilaiden olevan loppumaan päin, kuin paikalle lähetettiin jo transvestiittejakin, ja taistelussa olikin tulla tulosta, kun he olivat kuolla nauruun.
Helvetti ei ole mitään verrattuna...[muokkaa]
Sen paremmin ranskalaiset, englantilaiset, burgundilaiset kuin satunnaiset äänietäisyydelle erehtyneet metsän eläimetkään eivät olleet tajunneet ottaa huomioon yhtä seikkaa; Jeanne oli nainen. Tämä erikoisunitti sai jumalalta lisävoimia, teki satunnaisia ihmeitä ja saattoi tarvittaessa saavuttaa uskomattomat hyökkäysbonukset. Lisäksi hänellä oli tukenaan kolme veljeään, jotka olivat synnynnäisiä sotilaita.
Monien aikalaiskuvausten mukaan englantilaiset olivatkin huutaneet toistuvasti Orleansin piirityksen alettua, että ”oli epäreilua lähettää muijia sotimaan”. Osa tästä vihasta saattoi juontua siitä, että toisin kuin ranskalaisia miehiä vastaan, englantilaisilla oli mahdollisuuksia hävitä naiselle.
Jeanne jatkoikin strategiapelimäistä ja yleensä tehokasta tyyliä, jossa hän jatkoi vain eteenpäin saatuaan murtuman. Jotkin englantilaiset joukot jopa pakenivat hänen edeltään, koska he olettivat tämän olevan noita-akka. (Englantilaiset valittivatkin moneen otteeseen, ettei Jeanne voinut perkele olla neitsyt, sillä vain unenpuutteen ja vesikauhun raivotautiseksi saama kotiäiti saattoi olla ”niin saatanan pelottava”[11])
Kampanjan päätteeksi olikin tapahtunut se, mitä kukaan ei olisi odottanut silloin, eikä historian kirjoja lukiessaan oikein osaa uskoa sitä vieläkään; Ranska oli voittanut taisteluita, joilla Reims oli vapaa ja kuningas saatettiin kruunata. Jacques ja Isabelle d'Arc kokivat ansiottoman arvonnousun, kun heidän tyttärensä (ja kolme poikaansa) aateloitiin.
Vähemmän rehellistä peliä[muokkaa]
Ranskan kuningas, joka tajusi saaneensa käsiinsä melkein epäreilun vahinkovoiton, teki rohkean sotilaallisen johtajan elkein kädellään liikkeen, jolla hän kirjoitti Burgundin kanssa aselevon. Tämän nerokkaan liikkeen avulla hän sai lisäaikaa, jonka turvin Burgundi pystyi rakentamaan lisää puolustusjoukkoja.
Sen päälle olikin sitten pieni yllätys, että Pariisin valtauksesta ei tullut paljon mitään, ja että aselevon loputtua Jeanne oli pian ylivoimaisessa tilanteessa. Englantilaiset olivatkin sotilaallisen riemun vallassa, kun he voittivat taistelussa lukutaidottoman sekä alivoimaisen nuoren naisen, jonka ei olisi pitänyt alun perinkään pärjätä heille.
Jeannen haastava murtaminen[muokkaa]
Englantilaiset ostivat mielellään Burgundin herttualta Jeannen, samalla kun ranskalaisten kuningas alkoi omanlaisekseen pihtariksi.
Englannissa Jeanne asetettiin kuulusteluiden alaisuuteen, sillä olihan siihen oltava jokin helppo selitys, miten äänien mukaan sotansa suunnitellut heitukka pystyi heidät voittamaan. Englantilaiset, osoittaen lopullisesti sotilaallisen ylivertaisuutensa, pärjäsivät vain muutaman sadan kirkollisen koulutetun sekä maallisempien kuuluistelijoiden joukon turvin yhtä muodollisesti kouluttamatonta, edelleen lukutaidotonta ja yksin jätettyä tytöntylleröä vastaan.
Lisää petturuutta[muokkaa]
Tilannetta Jeannen kannalta haittasi vähän se, että hänet sotilaalliselle uralle hulluttanut huru-ukko oli tehnyt pari taktista erehdystä.
Jumala oli ensinnäkin mennyt kaksoisbuukkaamaan: Hän oli mennyt lupaamaan englantilaisille voiton ja samaan aikaan ranskalaisille voiton[12]. Tässä epämukavassa tilanteessa Jumalan oli valittava jompi kumpi puoli, jota kusta silmään. Koska Jeanne oli hänen luotettu sekä ystävällinen ja tunnollinen toverinsa, oli totta kai helpompaa kusettaa tätä.
Samalla tavalla Jumala, kaikkivoipa entiteetti kaiken ihmiselämän yläpuolella ja maailman luoneena, ei onnistunut lupauksistaan huolimatta pelastamaan yhtä ihmistä englantilaisten käsistä ihmeellä tai edes vaikka lahjomalla paria vartijaa. (Myöhemmin Hän katuikin mokaansa ja teki osittain mediatyötä parantaakseen Jeannen mainetta, sillä siitä oli hänen mielestään enemmän apua tälle kuin ei mistään.)
Lopulta, kun englantilaiset olivat melkein kaatua tämän maalaisnostoväen tytön taholta, he keksivät syyttää tätä yhdestä asiasta, mille Jeanne ei voinut mitään; miehille vastaan sanomisesta. Se riitti 1400-luvulla perusteeksi kolmeen teloitukseen. (Kolmeen, koska pyhimyksillä oli paha tapa herätä kuolleista) Perusteen takana oli oletus, että kaikki miehille mitään takaisin sanovat olivat totta kai noitia. Vankeutensa aikana Jeanne oppi lukemaan ja kirjoittamaan.
Grillibileet[muokkaa]
Ylpeinä saavuttamastaan suunnattomasta voitosta, Englanti ja sen hallitsijat ylpeinä tuomitsivat roviolle Jeanne d'Arcin, heillä sotilaallisesti lattiaa pesseen ranskalaisen pihtarin. Torille pystytettiinkin kiireesti rovio, sillä he pelkäsivät tämän pelokkaan ja päässään ääniä kuulevan tytön noituvan koko Englannin, jos tätä ei ensi tilassa olettaisi päiviltään.
Jeanne d'Arcin kerrotaan tuomion täytäntöönpanopaikalle tuotaessa rukoilleen niin komentavalla äänellä, että puolet yleisöstä, mukaan lukien teloittaja, paskansivat housuihinsa ja ranskalaismaiseen tapaan taipuivat katselemaan häpeissään muualle. Jeanne pyysi saada ristin luokseen, ja kun hän sai sen, hän heilutteli sitä syyttelevästi sinne tänne.
Siispä 30 toukokuuta 1431 Jeanne asetettiin roviolle, joku sytytti nuotion ja sitten yleisö sai hävetä silmät päästään juhlia oman hallintonsa kykyjä liekkien niellessä Jeannen.
”Jumala, sinä saatanan kaksinaamainen paskiainen. Odotas kun minä tulen sinne ylös! Minä muotoinen sinun...”
~ Jeanne d'Arc, roviolla
Jeanne d'Arcin perintö ja maine[muokkaa]
”Kaikki on hukassa! Olemme polttaneet pyhimyksen!”
~ihan oikea englantilainen aikalaissitaatti
Myöhemmin Jeannen tuominneet oikeusasteet väärennettyjä todisteita huomasivat oikeudenkäynnin kulussa sattuneita muutamia puutteita, ja he tekivätkin heti kaikkensa keskeyttääkseen teloituksen. Kun he huomasivat vuonna 1431 tapahtuneen teloituksen olevan vähän myöhäistä peruuttaa vuonna 1456, he olisivat halunneet pyytää asiaa anteeksi tämän haudalla. Kun ilmeni, että Englanti oli käyttänyt kolmen teloituskerran kuponkinsa[13], ja että tuhkatkin oli heitetty Seineen, he päättivät tehdä kolmanneksi parhaan asian ja pyytää ylipäätään anteeksi pientä mokaansa.
1920 uskonnollista yhteisöä alkoi hävettää liikaa, ja he päättivät vielä tehdä Jeannesta pyhimyksen, mikä titteli tosin annettiin tälle teini-ikäiselle sotilasnerolle noin satoja vuosia jälkijunassa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ranskalaiset tosin eivät näin muutenkaan ole tunnettuja täsmällisyydestään.
Jeanne d'Arc jätti maailmaan melkoisen jäljen. Hänestä on tehty elokuvia, patsaita, kirjoituksia, elokuvia, muistolaattoja, dokumentteja, elokuvia, kaikenlaista myyntikrääsää ja ihan varmasti surkeita lauluja.
Monet ovat pitäneet häntä esimerkkinä siitä, miten pohjalta noustaan ylöspäin, jonka sanoman kapitalistit ovat mielellään omineet sanoen, että tuolla perusteella juuri kaikki pitää laittaa ensin pohjalle, jotta parhaimmat voivat sieltä sitten ponnistaa.
Naiset saivat Jeannesta itselleen supersankarin, jonka avulla he ovat vielä nykyäänkin halunneet perustella kaiken sen väkivallan, jota he messuavat miehiä vastaan. Kun heiltä kysyy, että eikö Jeanne sotinut toisaalta myös miesten kanssa Ranskan puolesta, kysymyksen kuulleet naiset yleensä hakkaavat kysyjänsä kylteillä, joissa vaaditaan naisia vastaan käytettävän väkivallan lopettamista.
Hikipedian mielestä kuitenkin on todisteita sen puolesta, että suurin voittaja tässä kaikessa oli Ranska. Kerrankin se saattoi parin vuosikymmenen jatkosotimisen jälkeen viimein kerrankin olla, tosin aselepojen ja Englannin munausten takia, kerrankin voittaja ihan omin päin, tavallaan. Eikä se vaatinut muuta kuin maalaisneitsyen joka soti lippunsa kanssa ja voitti suurimman osan taisteluistaan pelkän pelottavan maineensa turvin. Hikipedian oletusten mukaan se olikin ainut keino, jolla Ranska saattoi yhtäkään sotaansa voittaa.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Britannialla olikin tämän asian kanssa ongelmia vuosien saatossa muuallakin
- ↑ Ranskan kuningas Kaarle VI. Hän oli skitsofreenikko, ja kuvitteli olevansa lasia. Hän kuoli 1422 pudottuaan ikkunasta.
- ↑ Viesti netin kautta käydyn AoE-pelin rush-hyökkäyksen kohteeksi joutuneelta pelaajalta
- ↑ http://www.albinoblacksheep.com/text/france.html
- ↑ Hikipedia toivoo, että toi ei tarkoita sitä mitä voisi olettaa
- ↑ Rehellisyyden nimissä siihen tosin riittäisi se, jos joku ehdottaisi ranskalaista ajattelemaan ennen kuin tämä avaisi suunsa
- ↑ Haltioitunut ranskalainen sotilas
- ↑ Muistakaamme, että hän puhui Jumalan kanssa, joten luultavasti hän pystyi myös ennustamaan
- ↑ Hikipedia pelkäsi aluksi, että Napoleon ottaisi tästä itseensä, mutta sitten tutkimusryhmä ilmoitti, että tämähän oli Italialainen. Se tosin tuotti ihan oman, uuden listan ongelmiaan...
- ↑ Pelitermi, OverPowred, yksikkö, jolla on jokin epäreilun vahva ominaisuus. Esimerkkejä ovat neukkujen respawnaavat unitit, Yhdysvaltojen Ydinpommi sekä ranskalaisten kenraali, joka voi pelin päättyessä näppäinhuijauksella siirtää statsinsa voittajajoukkueeseen
- ↑ Haarniskansa paskantanut Englannin sotilas
- ↑ Asia tuli ilme eräässä Simpsonien jaksossa
- ↑ IHAN TOTTA. He polttivat ruumiin vielä kahdesti. Ei voi olla...
Katso myös[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- http://en.wikipedia.org/wiki/Joan_of_Arc
- http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/jeanne_d_arc_kaikkea_muuta_kuin_paimentytto
- http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/76/Stilke_Hermann_Anton_-_Joan_of_Arc%27s_Death_at_the_Stake.jpg Nyt kaikki makaaberin huumorin ystävät käsi ylös. Eikö tuo ilme muka sano: ”'Jeanne, johdan sinut voittoon englantilaisista...' Haa haa, Jumala... Haa vitun haa.. ”
