Immanuel Kant

Immanuel Kant viettämässä pitkästyttävää iltapäivää täydellisessä toimettomuudessa.

Immanuel Robert Hubert Kant (1724 - 1804), Königsbergin Volcel oli filosofi, kirkonpolttajien kilpi sekä virallisesti 1700-luvun tylsin henkilö. Kantin elämä oli poikkeuksellisen tapaukseton ja hänen persoonallisuutensa niin väritön, että hänestä ei koskaan edes maalattu värillistä muotokuvaa. Kant oli monumentaalisen tylsä, piste.

Kantin avioton tytär oli huumorintajussa ja proosan eloisuudessa isäänsä tullut Minna Canth.

Kuuluisia haihatteluita

Kant pohti kaikessa tylsyydessään synteettisten asioiden olemassaoloa. Hän tuli siihen tulokseen, että on olemassa ainakin puoli ja täys synteettisiä moottoriöljyjä. Pohdinnoillaan Kant edesauttoi huomattavasti synteettisen kemian syntymistä ja kehittymistä. Kantin viehtymys pohtia synteettisiä asioita johti myös merkittävään historialliseen kehityslinjaan, joka kulminoitui syntetisaattorin keksimiseen.

Immanuel Kantin keskeinen filosofinen näkökulma oli ällistyttävä näkemys siitä, miten koko maailma voitiin selittää erilaisten katetrien avulla. Kun maailmaa tarkasteltiin katetrien läpi, asiat näyttäytyivät silloin ja vain silloin Kantin mukaan järjellisiltä ja ymmärrettäviltä. Eikä tämä edes ole sitä tylsintä settiä, mitä hän meni kehittelemään.

Kant oli myös kova komentelija. Hän keksi "kategorisen imperatiivin" (ehdottoman käskyn) jonka mukaan olisi väärin varastaa esimerkiksi pelastaakseen jonkun nälkäkuolemalta, koska jos kaikki varastaisivat, yhteiskunta ei olisi olemassa.

Kantin lapsuus

Lapsuusvuotensa Kant vietti neljän seinän sisällä. Hänellä ei ollut muita kavereita kuin isänsä, jonka kanssa he väittelivät kantikkaista kappaleista. Isä kuoli tylsyyteen, kun nuoripoika Kant oli 7-vuotias. Kant uskoi keksineensä isänsä kuoleman jälkeen, kuinka tylsyyskuolemaa voitaisiin ehkäistä. Tämä ei kuitenkaan johtanut mihinkään.

Kantin nuoruus

Kantin kerrotaan halunneen avioon, mutta hänellä ei kuulemma ollut rahaa elättää vaimoa. Todellisuudessa Kantilla ei ollut munaa pyytää ketään järkevää kaksijalkaista treffeille. Kant oli salaa rakastunut Metafysiikka-neitoon, mutta koska hänellä ei ollut munaa myöntää tätä, Kant alkoi haukkua Metafysiikkaa päiväkirjassaan. Nuoruusvuosiensa aikana tämä lahjaton ajattelija yritti homoilla, mutta huonolla menestyksellä, sillä 1700-luvun homot eivät olleet vielä tulleet kaapista ulos. Saattoipa jopa olla, että he eivät olleet edes ehtineet mennä vielä sinne sisällekkään. Kypsällä kaudellaan Kant kuittasi nämä haasteensa perustelemalla seksuaalisen toiminnan olevan joka tapauksessa kategorisesti eettisesti väärin, koska siinä ei kohdella kumppania ihmisenä, vaan omien itsekkäiden himojen välineenä.

Kuolema

Kantin kuolemasta ei ole mitään järkevää muisteltavaa. Hänen kerrotaan seonneen, mutta todellisuudessa Kant kuoli tylsyyteen.

Perintö

Kantilla on ollut valtava vaikutus tulevien filosofien ajatteluun, sillä he kaikki ovat yrittäneet ymmärtää Kantia siinä onnistumatta. Tälle epäonnistumaan tuomitulle pyrkimykselle on uhrattu loputtomasti erilaisia apurahoja ja filosofian johdantokursseja.

Kuuluisia teoksia

• Kantikas logiikka
• Järjen lyhyt tylevaisuus
• An ding an sich, an ding an dich, an dick in dich, ding dang dong, hong kong
• Epäpuhtaan järjen kritiikki
• Yurin puhdas mieli
• Tyhmäilen, siis olen
• Älyni kaiken voittava (teologinen)
• Immaterium Kantti (scifi)
• Mustavalkoisuus, mielikuvia ja ajatuksia
• Mistä Jumala alkaa?
• Paavin alushousut (rienaava)
• suusiorepakaT
• Kuoleman loputon tylsyys (kuolinvuoteella, rienaava)
• Unohdus (kuoleman jälkeinen)

Seuraajia (ankeita)

• Sami Pihlström
• Jari Ehrnrooth

Filosofisia haihattelijoita

Herakleitos - Parmenides - Sokrates - Platon - Aristoteles - Kungfutse - Goazi - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - Arnold Geulincx - Gottfried Leibniz - John Locke - George Berkeley - David Hume - Voltaire - Jean-Jacques Rousseau - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein - Martin Heidegger - Theodor Adorno - Louis Althusser - Jacques Derrida - Michel Foucault - Paul Feyerabend