Hydra

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stop crap.png Tämä artikkeli on merkitty parannettavaksi välittömästi, koska sen sisältö tai aihe on kakkaa.
Voit auttaa Hikipediaa muokkaamalla artikkelia paremmaksi.
Jos parantaminen ei kiinnosta ketään, artikkelille käy huonosti.

Hydra (kaulasus patcis) on nautoihin kuuluva laji, joka elää järvissä ja luolissa, mutta ravinnon loppuessa se saattaa lähteä myös asutusalueille.

Koska Hydra kuuluu tarustolliseen lajikkeeseen, sen ominaisuuksista ja elintavoista tapellaan edelleen.

hydra
Hydra.gif
Tieteellinen luokittelu
Kunta: eläinkunta
Pääjakso: lehmät
Alajakso: liskomaiset lehmät
Luokka: pahat nisäkkäät
Lahko: sorkattomat lehmät


Olemus[muokkaa]

Hydrien väritys, koko sekä käytös vaihtelevat paljon sen mukaan, millainen se alun perin on, ja millainen siitä muuttuu, kun siitä kerrotaan taru. Tästä syystä iso osa hydrista luodusta tutkimustuloksista muuttuu kivuliaaksi A4-vessapaperiksi, kun seuraava hydra löydetään.

Joitain joustavia perusominaisuuksia on uskallettu julkaista enemmän kuin kerran, ja niiden kanssa pitää kaiketi elää, sillä ne kasvavat uudelleen tarpeeksi hikisen soisissa yliopistoissa melkein kuin kohteidensa päät.

Ruumiinrakenne[muokkaa]

Hydrat ovat lehmämäisiä, tyhmiä ja rumia otuksia, joiden lehmänvartalosta lähtee yleensä noin 3-8 pitkäkaulaista päätä.

Päiden määrä voi ajoittain kohota jopa kymmeniin taistelun aikana, ennätyksissä yli sataan, kun niitä katkotaan ja yllytetään kasvamaan, mutta yleensä pian taistelun jälkeen yli puolet niistä kuihtuu pois, kun kaikki eivät saa syötävää. Joskus kuivan kauden jälkeen voi kohdata yksipäisen hydran, mutta koko ajatus on naurettava ja usein hyrda katkaisee silloin itse oman päänsä kasvattaakseen kaksi. Muuten sen lajitoverit kiusaavat sitä heittelemällä sitä suolietteellä ja rutistamalla kaljatölkkejä sen päähän.

Hydrat ovat ainoita sorkkaeläimiä, joilla ei ole sorkkia. Sorkat ovat miljoonien vuosien evoluutiossa muuttuneet teräväkyntisiksi jaloiksi. Kun se yrittää leikata niitä, yritys typistyy hydran päiden tapellessa siitä, kuka sen tekee.

Hydrilla on liskomainen iho ja häntä.

Käytös[muokkaa]

Hydra on yleensä horrostava ja laiskotteleva olento, sillä sen uskotaan alkujaan kehittyneen, kun suolla asunut käärme tai lisko söi liian bakteeripitoista lietettä, mikä sai sen ruumiintoiminnot sekaisin. (Toinen teoria on, että ne kärsivät mutaatioista sisäsiittoisuuttaan, mutta lisätutkimuksissa on havaittu, että vain ihminen onnistuu sisäsiittoisuudella luomaan tarpeeksi pitkäikäisen sukuhaaran aiheuttaakseen sellaisia hirvityksiä.) Koska hydra kuuluu tarusto-eläimiin, voi myös olla, että se on kahden taruolennon hirveä mutantti jälkeläinen, mutta vielä ei ole keksitty, mitkä kaksi taruolentoa lisääntymässä voisivat tuottaa sellaista (puhumattakaan kahdesta taruolennosta, jotka suostuisivat koko aktiin vapaasta tahdostaan.)

Hydra synnyttää eläviä paskakasoja, jotka muuttuvat suonsilmissä uusiksi hydriksi. (Joskus hydra saattaa soveltaa tätä tapaa loisimiseen paskapäissä, mutta se on vaikeaa, koska niillä on useita neniä ja paskapäät asuvat yleensä lannan tuntumassa)

Hydran käytöshäiriöihin kuuluu muun muassa:

  • Skitsofrenia
    • vaatii vähintään kaksi päätä, joista toinen kuuntelee mitä toinen sanoo
  • Päättömyyttä, toisinaan kroonista
    • tila kuvaa hetkeä, jossa pää on katkaistu eikä uudet ole vielä kasvaneet, mutta joskus myös sitä, kun sillä on useita päitä, eikä se silti saa aikaan päätöstä[1]
  • Hektinen riitelemisen tarve
  • Multipäänsärkysyndroomaraivo
    • tila on aktiivinen hydran kuukautisten aikaan
  • Jakautunut persoonallisuus, kirjaimellinen

Piirteitä tunnistamisen helpottamiseksi[muokkaa]

  • monta päätä, joissa terävät hampaat
  • utareet selässä
    • yleensä naarailla
  • ääntelee matalilla "kork, kork" äänillä
  • saattaa syödä sinut elävänä mahaan, etkä edes ehdi huomata sitä

Lajin taustat[muokkaa]

Ensimmäiset, erittäin epäselvät havainnot hydrista ovat fossiilihavainnot muinaissoiden pohjista, mutta sellaisiin ei voi täysin luottaa, sillä ne voivat olla myös samaan kasaan hukkuneita lehmiä tai krokotiilien hautausmaa.

Ensimmäinen melkein varma merkki hydrasta on noin neljätuhattaviisisataa vuotta vanha koru, jonka kynnen uskotaan kuuluneen hydralle. Kynnessä olevista jäljistä päätellen hydra on taistellut jonkin toisen lajin kanssa, luultavasti ihmisen, ennen kuin siitä on tullut koru. Kynsi haisee sille itselleen, luultavasti sen kaavittua jälkeläistään irti takapuolestaan synnyttääkseen sen suonsilmään ja syöttääkseen sitä selkäutareillaan.

Ensimmäinen kirjallinen havainto hydrasta on Herkuleksen seikkailuihin kuuluva taistelu, jossa hän kohtaa hydran ja voittaa sen. Siitä, voittiko Herkules hydran yksin ja voittiko ensinkään, voi olla montaa mieltä. (Se on varmaa, että Herkuleksen sukuelimiä on tarinoista kertovassa kuvituksessa muutettu, koska osa hänen elimensä väristä on lisätty sen kärkeen jälkeenpäin, noin kymmenen sentin verran suhteutettuna todelliseen maailmaan[2].)

Kun Jeesus oli alkanut käskeä kristittyjä kuuntelemaan vain häntä eikä koskaan hydria, ne päättivät käyttää oveluutta.

Raamatussa olevan monipäisen lohikäärmeen epäillään kumpuavan kristityn ja hydran kohtaamisesta. Tätä tarinaa ei kuitenkaan pidetä täysin luotettavana, sillä Raamattua on muokattu useita kertoja vuosisatojen aikana. Huhujen mukaan Jeesus ei myös pitänyt hydrista, koska niillä oli enemmän päitä kuin hänellä ja siksi useampi ihminen kuunteli sellaista kuin hänen höpinöitään.

Myös keskiajan lohikäärmeistä useita on pidetty jälkikäteen kuvauksena hydrasta, sillä tarinoissa lohikäärmeillä on suomuinen iho mutta myös lehmän ja toisaalta liskon piirteitä. Kuvauksista on poistettu selkäutareet, koska ihmiset saivat sydänkohtauksia lukiessaan sellaista törkyä silmät auki.

Sotilaallinen neronleimaus[muokkaa]

Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon toisessa maailmansodassa, Stalin ilmoitti alaisilleen, että kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön, ja hän tarkoitti kaikkia.

Koska rintamalinja siirtyi uhkaavaa vauhtia kohti Moskovaa, he päättivät sytyttää laajoja alueita Venäjän seudusta tuleen, jotta liekeissä olevat suot pakottaisivat paikalliset hydrat hereille horroksestaan. Tämä niille epäluonteenomainen herätys ei auttanut niiden muutenkin ”vähäpäistä” käyttäytymistä, ne hyökkäsivät kaiken tarjolla olevan kimppuun, mikä tarkoitti tässä tapauksessa saksalaisia. Koska he olivat suunnitelleet piirittävänsä ja tuhoavansa neuvostoliittolaisia, ei saksalaisten huoltojoukko ollut varautunut huoltamaan joukkoja tuhansia uusia päitä vastaan. On niitä, jotka väittävät tähän päivään mennessä, että Barbarossaa ei pysäyttänyt Neuvostoliitto eikä edes talvi vaan tämä hullu kikkailu.


”Me emme tajunneet ensinkään, mihin olimme menossa. Luulimme tuhoavamme Neuvostoliiton kolmessa kuukaudessa, mutta neuvostoliiton hydra kasvatti kaksi uutta päätä jokaisen katkaistun tilalle.”

~ Franz Halder, Saksan armeijan yleisesikunnan päällikkö


Nykyinen kanta[muokkaa]

Joillain seuduilla hydran paska on kansallisherkkua, kunhan joku suostuu ensin hankkimaan sitä.

Vaikka laji kuuluu tarusto-sukuhaaraan, hydria tuntuu selviytyneen lähes riesaksi asti, ja kun tarustojen kaukomaat on hakattu selluloosaksi, järvet rehevöitetty umpeen ja suot kaivettu ylös polttoaineen toivossa, hydria liikkuu siellä täällä entistä enemmän.

Suomessa[muokkaa]

Eräs kanta elää Saimaan seudulla tutkimattomissa osissa ja saarissa, tapellen ravinnosta alueella vielä selviytyvien muutamien eläkeläisten ja mökkihöperöiden kanssa. Eräs kirjallisuudentutkija on ehdottanut, että Seitsemän veljestä- teoksessa tapahtunut miehen ja karhun taistelu on sovellettu tällaisesta kohtaamisesta, mikä vihjaisi kannan olleen alueella jo pidempään.

Hydrat viihtyvät myös tuntureilla Lapissa, mutta kovina talvina ne saattavat talvehtia karhujen hylkäämissä koloissa.

Keski-Euroopassa[muokkaa]

Keski-Euroopasta on tavattu myrskytuulten lennättämiä hydria aina Alpeille asti, mutta suurin osa niistä elää Itä-Euroopassa, jonne niitä uskotaan kulkeutuneen entisen Neuvostoliiton alueelta. Länsi-Euroopassa hyrdat selviytyvät huonommin, koska ne eivät kestä saksankieltä usean korvaparinsa vuoksi, espanjalaiset vaativat lahjukset pääluvun mukaan ja ranskassa kukaan ei halua käydä muutenkaan.

Pahat kielet ovat väittäneet, että osa niistä saattaa joutua Itä-Eurooppaan, koska Venäjä aktiivisesti ajaa niitä rajan yli ja sitten julistaa uhanalaiseksi, jotta he voivat pian tulla suojelemaan niitä Itä-Euroopan valtioihin. Venäjän mukaan sellaiset väitteet ovat ”järkyttävää paskaa”[3].

tämä pelottava hydrantti vaanii ruohikossa
Tämä herkules-eläin on juuri kellistänyt hydran.

Hydrantti[muokkaa]

Hydrantti. Waterilus hydantilus patcis, on Neuvostoliitossa luotu otus, joka on muuten samankaltainen kuin hydra, mutta voi muuntautua englantilaiseksi vesipostiksi. Nimi hydrantti tulee englantilaisesta sanasta Waterhydrant, eli vesiposti tai hyvin suomennettuna paloposti.

NL lähetti näitä tappamaan englesmanneja heidän omiin kaupunkeihinsa. Hydrantit ottivat vesipostien paikat, ja jo vuonna 1967 oikeita vesiposteja oli vain 400. Britit kyllä alkoivat 1989 poistaa hydrantteja, mutta kiinni ei saatu kuin kuusi (arviolta 50 000 000 lähetettiin Britteinsaarille). Nykyään hydrantit elävät syrjäisissä asutuskeskuksissa.

Jos törmäät hydraan[muokkaa]

Jos löydät hydran (huom. hydra on jo melko varmasti löytänyt siinä vaiheessa sinut), sinun on parasta juosta karkuun, hydrat kun pitävät ihmisistä ja teletapeista. Hydria voi tappaa turvallisesti ainoastaan ohjuksilla, mutta on olemassa eräs luontainen vihollinen hydrille: Herkules.


Viisi vinkkiä hydran tappamiseen[muokkaa]

  1. Osta ohjus.
  2. Iske kultainen keppi utareeseen
    1. toimii vain hiehoihin).
  3. Lyö nuijjalla hydran arkaan paikkaan
    1. toimii vain sonneihin.
  4. Tiputa tonni kivenlohkareita hydran päälle.
    1. tehoaa parhaiten, mutta vaatii lähes poikkeuksetta puolijumalan.
  5. Älä edes yritä tappaa hydraa
    1. toimii todella huonosti hydran tappamiseen

Viitteet[muokkaa]

  1. Helsinkiläisessä seinäpiirroksessa Eduskunta on kuvattu usein hydraksi
  2. Kyllä, vitsi peniksen pituudesta. Ei omaperäistä, mutta tämä olkoon kosto kaikista alastomista kreikkalaisista ympäri kulttuurimaailmaa
  3. Lähde: Venäjän luonnovarahallinto- ja resurssiennussimispuhemiehistön varapuheenjohtaja, entinen hiilikaivoiksen ihmis-kanarialintu

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Antiikkiruukkujen syrjät