Hikiaineisto:Myytillisiä tarinoita

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Ihmisiä ovat kautta aikojen kiehtoneet ja sitä rataa. Kun jokin on mennyt yli hilseen, on sille kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä. Yhä kulkevat myytilliset tarinat kummajaisista, yön ja hämärän myhäilevistä ja pälyilevistä otuksista ja taikavoimaisista esineistä suusta suuhun ympäri kyläyhteisöjä. Hikikaineiston rahvaantoimitus on noen mustaamine hevosvankkureineen kolunnut läpi Suomen pikkukyliä ja kirjannut ylös kyläläisten turinointeja. Nyt nämä salamyhkäiset kertomukset on koottu tähän teokseen, josta toivon mukaan tulee koitumaan iloa ja jännittäviä hetkiä jälkipolvillekin. Teoksen on laatinut muuan sävyttömiin slipovereihin ja paksusankaisiin silmälaseihin tykästynyt filosofian maisteri ja kuvittanut joku itsetuntonsa kanssa kamppaileva gootti.

Vuorenpeikon piika[muokkaa]

Pellon päässä asusteli vanhempiensa huomassa oikein hyväluontoinen ja rehevämuotoinen tyttö. Kerran tiedetään tuon tyttären metsäreissulle lähteneen. Viikkoja oli kulunut eikä tyttöä ollut alkanut kuulua takaisin reissultaan. Alettiin jo pelätä petojen ahmaisseen tyttöparan kitaansa, kun yllättäen oli tyttö eräänä kuutamoyönä ilmestynyt kotiovelleen itkettynyt ja piinattu ilme kasvoillaan.

Tyttö kertoi kuinka oli hän metsässä samoillessaan saapunut salaperäisen luolan suulle. Tyttö oli luonteeltaan utelias, eikä hän tietenkään voinut vastustaa kiusausta vähän kurkistaa luolan syövereihin. Tytön kauhuksi vastasi luolasta terävä ja ahnas päly hänen viattomaan katseeseensa. (jatkuu)

Iisalmi

Noitasapatti naapuritalossa[muokkaa]

Joitakin vuosia sitten oli meno käynyt mielenkiintoiseksi naapurin Moilasen pirtissä. Aiemmin olivat talon tyttäret olleet hyväluontoisia, mutta viimeisimpinä vuosina olivat epämääräiset tavat kovasti lisääntyneet. Tytöt olivat kasvonsa värjänneet luonnottomiksi ja epämääräistä väkeä pienillä menomööpeleillä pitkin kylänraittia kyydinneet. Saattoipa yhden mööpelin selässä istua kolmekin tummanpuhuvaa hahmoa. Moilasen talosta kantautuva metakka piti naapureita hereillä yökaudet, ja niinpä eräänä yönä naapuruston pää-äijä Jykeväinen kovasti suivaantui, puki saappaat jalkaansa ja työnsi päähänsä jyhkeimmän karvalakin mitä kaapista löytyi. Tadikoin aseistautunueena hän lampsi naapuripirttiin ja jymäytti oven apposen ammolleen. Sisältäpäin oli asunto ollut kuin synkein luola, ja sen onkaloista ryömivät kiljuvat perkeleet esille. Olvitölkkimeressä ne ryömivät omille teilleen hikiset penikset yhä kourissaan yön touhujen jäljiltä. Totuuden käytyä ilmi ei Jykeväinen nähnyt muuta ratkaisua kuin seivästää tytöt tadikollaan.

Virrat

Ääni ennustaa kuolemaa[muokkaa]

Kangasjoen talon Kreetta-muorin kerrotaan kuulleen ääniä, joita muut eivät kuulleet. Aina kun muori kuuli ääniä, seurasi lähistöllä yllättävä kuolemantapaus tai muu onnettomuus. Kerran, kun muori oli heinänteon aikaan nuoren tyttären tyttärensä kanssa leipomassa tuvassa ohraleipää, hän oli tokaissut tytölle, että nyt kuuluu taas ääniä. Samassa oli tuvan seinän läpi ajanut puskutraktori jättäen muorin alleen ja surmaten hänet sinne. Kreetta-muorin viimeinenkin ennustus oli siis osunut aivan oikeaan.

Hämeenkyrö

Yö ruumisriihessä[muokkaa]

Eräästä talosta oli kuollut vanha emäntä. Hänen ruumiinsa oli asiaan kuuluvalla tavalla pantu riiheen odottamaan siunatun maan multiin peittelemistä. Vanha emäntä ei kuitenkaan malttanut pysyä paikallaan, vaan joka ainoa yö kuului riihestä kaamea meteli. Talon väki oli neuvoton asian suhteen, kunnes eräs rohkea nuori renki lupasi olla riihessä yön, jos saisi pullon viinaa palkaksi. Tähän suostuttiin. Illan koittaessa renki meni riiheen, jossa emäntävainaan ruumis makasi. Renki asettui riihen nurkkaan viettämään yötään. Puolen yön aikaan emäntä nousi pystyyn paikalta, jolle hänet oli asetettu, ja alkoi huutaen ja mekastaen tivata rengiltä tämän riihessäoleskelun syytä. Sanaakaan sanomatta renki kaivoi selkänsä takaa M16-rynnäkkökiväärin ja tyhjensi muutaman lipaan emäntää kohti. Täysin reikäinen emäntä valahti elottomana takaisin paikalleen, eikä riihessä enää sen jälkeen kummitellut.

Lohja

Sopimus paholaisen kanssa[muokkaa]

Niemen tilalla kerrotaan yhteen aikaan olleen isäntä, joka oli friimuurari ja tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa. Sopimuksen mukaan isäntä saisi paholaiselta valtavat maiset rikkaudet, mutta kun aika isännästä jättäisi, saisi paholainen viedä hänet mukanaan. Isäntä alkoi olemaan jo vanha ja heikko, ja häntä alkoi pelottaa sopimuksen täytäntöönpano. Hän päätti kysyä apua seurakunnan kirkkoherralta. Kirkkoherra päätti auttaa isäntää ja lähti isännän mukaan Niemen tilalle. Niin sitten kävi, että heidän tuvassa ollessaan isännän lähdön aika saapui. Samassa kuului tuvan ovelta vaativa koputus. Oven välistä tupaan tunkeutui savua ja tulikiven katkua. Kirkkoherra hieman pelotti, mutta hän meni rohkaisi mielensä ja meni avaaman oven. Savu ulkona oli niin sankka, että kirkkoherra ei nähnyt mitään, mutta hän kuuli savun keskeltä möreän alamaailman äänen: "tänne tuli kinku-salami-valkosipula ja kebab ranskalaiset. Se oon 17 euroa, vain käteinen käy."

Lieto

Tauti kulkee ihmisen hahmossa[muokkaa]

Ennenvanhaan kun kulkutaudit kiersivät maata, tavattin kertoa, ne kiersivät kylästä kylään ihmisen tai eläimen hahmon ottaneena. Koleran kerrotiin liikkuneen vanhan kumaran matkamiehen muodossa ja pyytäneen hevoskärryillä tai reellä liikkeellä olevilta kyytiä kylästä toiseen. Horkan kerrotaan olleen ottanut punaisen kukon hahmon. Aina kun kylässä nähtiin mystinen punainen kukko, tiedettiin, että horkka saapuisi kylään pian. Myös AIDS:in kerrottiin liikkuvan mystistä itämaan kieltä molottavan Tatjaanan hahmossa. Kun joku kylän pojista hävisi riiheen tai aittaan Tatjaanan kanssa, tiedettiin varmasti, että pojalla oli parin kuukauden päästä AIDS.

Valkeala

Kirkonkylän peikko[muokkaa]

Vanhempi polvi tietää kertoa, että kirkonkylällä liikkui aikanaan pelkoa herättävä peikko. Se kuljeskeli ympäriinsä ryöstelemässä kirkkohopeita ja kaatamassa kylän talojen metsää syyttä suotta. Muitakin vähemmän kauheita asioita se teki. Eikä sitä tahtonut saada millään lopettamaan. Yhtä asiaa peikko kuitenkin kuulma pelkäsi. Se pelkäsi ukkoa tolpan nokassa, joka huutaa öööööäääööööäääö. Kun ukko aamusella viiden aikaan aloitti peikon oli ryömittävä koloonsa yön tihutöiden jälkeen. Ei tiedetä minne peikko on sittemmin kadonnut, mutta sen sanotaan suunnanneen etelään.

Viitasaari