Caligula
 Caligula mielipuuhassaan, joka säilyneiden veistosten perusteella oli intensiivinen, häiriintynyt tuijotus. | |
| Rooman keisari | |
|---|---|
| vallassa | 16. maaliskuuta 37–24. tammikuuta 41 |
| edeltäjä | Tiberius |
| seuraaja | Claudius |
| syntyi | 31. elokuuta 12 tuntematon |
| kuoli | 24. tammikuuta 41 Rooma |
| puolue | Hevosmiehet |
Gaius Julius Caesar Augustus Germanicus, joka tunnettiin myös lempinimellä Caligula (joka tarkoittaa pikku saapasta ja jonka käyttö lempinimenä hänen läsnäollessaan oli erittäin vaarallista), oli Rooman kolmas keisari. Roomalaiset olivat pitkän tasavallan kauden ja sisällissotien jälkeen päässeet unohtamaan, miksi olivat aikanaan hankkiutuneet eroon perinnöllisistä kuninkaista, mutta Caligula palautti tämän syyn tehokkaasti mieleen omistaessaan lyhyeksi jääneen valtakautensa oman mielisairautensa vaatimalle yleiselle riehumiselle.
Kyseessä oli henkisesti turskas ihminen.
Ajatuskoe[muokkaa]
On lapsellisen helppoa tuomita Caligula räikeästä vallan väärinkäytöstä, mutta ennen tuomiota kannattaa pohtia hetki. Mitä sinä tekisit, jos saisit tehdä aivan mitä tahansa vailla edesvastuuta – eikä nyt tarkoiteta Hiekkalaatikkoa, vaan ihan oikeaa elämää? Ajatuskoe päättyy tähän, sillä sen jatkaminen olisi liian pelottavaa. Kun otetaan huomioon, että suuri osa Hikipedian säännöllisistä käyttäjistä on teini-ikäisiä poikia, Caligula jäisi oletettavasti toiseksi.[1]
Elämä[muokkaa]
Caligula syntyi suositun sotapäällikkö Germanicuksen, Tiberiuksen adoptiopojan, kauhukakaraksi vuonna 12. Hän oli ärsyttävä ja nenäkäs lapsi, josta kasvoi niin huonotapainen nuorimies, että Tiberius kutsui tämän huvilalleen Caprille osallistumaan keisarillisiin nonstop-orgioihin, joiden ainoa sääntö oli, että juhlat loppuvat, kun isäntä rettelöi itsensä hengiltä. Noin kymmenen vuoden yhtäjaksoisen rellestyksen jälkeen Tiberius vetikin viimeisiään ja heitti henkensä. Caligula, joka käytti nimeä Gaius, julistautui Tiberiuksen seuraajaksi. Paljastui kuitenkin, että Tiberius oli kuollut kokeeksi vain kujeillakseen nuorukaisen kustannuksella. Hän palasi henkiin nähdäkseen Caligulan ilmeen. Caligulaa jekku ei liiemmälti naurattanut, vaan hän tukehdutti Tiberiuksen lopullisesti tyynyn avulla valitellen, miten vanhuuden arvokkuus oli kadonnut.
Valtakausi[muokkaa]
Caligulan valtakausi elävöitti Roomaa Tiberiuksen pitkän Caprilla jurotuksen jälkeen. Tiberius oli harjoittanut huvilallaan erinäisiä kummallisia aktiviteetteja, mutta Caligula teki niistä pysyvän osan Rooman julkista elämää.
Caligulan talouspolitiikka teki selvän pesäeron kitsaaseen hapannaama Tiberiukseen. Caligula käytti neljänneksen valtion varoista henkilökohtaisten orgiavälineiden hankkimiseen, heitteli toisen neljänneksen palatsinsa katolta alas ja kokosi jäljelle jääneet aureukset, sestertiukset ja denaarit yhteen voidakseen kylpeä niissä kuin Roope Ankka ikään. Kassakriisin uhatessa Caligula muutti palatsinsa valtiolliseksi bordelliksi. Paitsi että toiminta tuotti sievoiset voitot, vei se keisarilta viimeisetkin syyt poistua palatsista. Käytännöllistä. Caligula luopui edeltäjänsä vihatusta tavasta takavarikoida rikkaiden kansalaisten omaisuus tekaistujen maanpetossyytösten nojalla. Hän ei pitänyt keksityistä syytteistä ja ilmoittikin siksi reilusti rikkaille tuttavilleen tappavansa nämä heti, ellei saisi puolta heidän omaisuudestaan. Caligula saavuttikin mainetta tasapainottamalla valtion taloustilannetta turvautumatta jäykkään byrokratiaan.
Caligulan hallinnollisista uudistuksista merkittävimpiä oli valtiollisten virkojen avaaminen rehellisiksi, taitaviksi ja nopeiksi tunnetuille hevosille. Suosikkihevosestaan Incitatuksesta Caligula teki konsulin. Ennen pitkää enemmistö senaatin jäsenistä oli hevosia ja yllättävää kyllä, imperiumin asiat alkoivat luistaa heti paremmin. Hevosenemmistöinen senaatti nautti myös kansan suosiota kirkkaammin luvuin kuin Suomen eduskunta. Esimerkiksi.
Caligula edisti myös valtakunnan liikenneyhteyksiä komentamalla kaikki Neapoliksen seudun laivat Baiaen lahdelle. Laivat yhdistettiin lahden poikki, jotta keisari saattoi ratsastaa sen yli kastelematta hevosensa kavioita. Miksikö? Koska häntä huvitti tehdä niin. Lisäksi kastuessaan hevonen olisi voinut vilustua ja kuolla, jolloin sitä ei olisi enää voinut sijoittaa julkiseen virkaan (Caligula tosin harkitsi myös kuolleiden eläinten ja tuhkattujen senaattorien kelpuuttamista valtion virkoihin for the Caligulz, mutta alustavissa kokeiluissa käytäntö osoittautui tehottomaksi). Caligula oli yksityistämisen kannattaja, ja niinpä paikalliset, jotka yrittivät käyttää hänen siltaansa, työnnettiin mereen – paitsi hyvännäköiset.
Keisari paransi myös Rooman kaupunkikuvaa. Hän rakennutti jättiläismäisen kaleerin, jolla kaupunkiin laivattiin Egyptistä valtava obeliski. Obeliski pystytettiin Rooman keskustaan juhlallisessa ja väistämättömän kaksimielisessä seremoniassa. Onkin erityisen sopivaa, että tämä mielipuolen maahan tuoma fallossymboli seisoo nykyisin paavin vallan merkkinä Pietarin aukiolla Vatikaanissa.
Caligula oli suuren sotapäällikön poika, ja hän kunnostautui myös legioonien johdossa. Hän lähti valloittamaan Germaniaa. Germaanit eivät kuitenkaan vaivautuneet pois metsistä keskenkasvuisen puolihullun takia, joten Caligula loukkaantui ja päättikin valloittaa Britannian. Kanaalin rannalla kävi kuitenkin ikävän kylmä tuuli, joten Caligula muutti jälleen suunnitelmia ja julisti sodan meren jumala Neptunukselle. Hakattuaan rannan maininkeja miekallaan ja virtsattuaan rantaveteen keisari julisti joukoilleen päihittäneensä Neptunuksen ja komensi legioonalaiset keräämään sotasaaliiksi simpukankuoria ja hienoja sileitä kiviä.
Caligula uudisti myös Rooman uskonnollista elämää. Eräänä tylsänä iltapäivänä hän hankki elämään vaihtelua julistautumalla jumalaksi. Caligula ilmoitti olevansa Juppiterin inkarnaatio ja odottavansa palvontaa. Palvonta osoittautui vaikeaksi, koska kaikki olivat madelleet keisarin edessä jo niin syvällä, että alemmas oli vaikea päästä. Palatsin lattiaan jouduttiinkin kaivamaan kuoppia palvonnan mahdollistamiseksi. Koska Juppiter nai sisarensa Junon, katsoi Caligula velvollisuudekseen luoda intiimit suhteet sisareensa. Jos tämä ei olisi suostunut Caligula olisi tappanut hänet (hän tappoi kumminkin). Caligulan uskontopolitiikkaa kuitenkin sotki hänen hallitseva skitsoilunsa, minkä takia keisari oli ajoittain epävarma siitä, oliko hän kulloinkin Juppiter, Herkules, Apollo, Venus vai kenties Riki Sorsan veli. Lopulta Caligula julisti olevansa jumalten kuningas ja kerskui kellistäneensä Chuck Norrisin. Tällöin vankkumattomimmatkin mielistelijät alkoivat tajuta keisarin olevan järjiltään, sillä Cumaen oraakkeli oli tunnetusti julistanut seuraavasti:
| ” |
|
” |
~Cumaen sibylla | ||
Salamurha[muokkaa]
Caligulan loukkaukset jumalia kohtaan, hänen kaikinpuolinen hillittömyytensä ja etenkin raivostuttavat Tiberius-imitaatiot käänsivät hovin lähipiirin keisaria vastaan – etenkin ne, jotka eivät pidemmän päälle jaksaneet innostua ryypiskelystä ja intiimistä kanssakäymisestä kaiken liikkuvan kanssa (so. ilonpilaajat). Salaliittolaisten tavoitteena oli myös selvittää, oliko Caligula todella jumala. Kokeen suoritti henkivartiokaartin päällikkö puukottamalla keisaria rintaan. Caligulan pikainen kuolema tämän jälkeen näyttäisi viittaavan siihen, ettei hän ehkä sittenkään ollut jumala. Caligula tosin itse kiisti kuolemansa lausuen viimeisinä sanoinaan: "Minä elän." Lähes 2000 vuotta myöhemmin eräs suomalainen juoppohullu plagioi Caligulan loppusanat.
Caligulan änkyttävä hovinarri ja setä Claudius sattui sopivasti löytymään palatsin verhon taakse eksyneenä, joten hänestä päätettiin tehdä uusi keisari huvin ja hauskojen historiallisten anekdoottien vuoksi.
Caligulan valtakautta pidetään yleisesti Rooman historian ehdottomana huippuna. Hänen jälkeensä yksikään keisari ei enää keksinyt mitään todella omaperäisen törkeätä, vaan kierrättivät Caligulan innovaatioita.
Caligulan ylettömyydet (ne joita ei vielä mainittu)[muokkaa]
- kertoi rivoja juttuja naisten läsnä ollessa (etenkin silloin)
- ajoi vaunuja alkoholin vaikutuksen alaisena
- pukeutui naiseksi, vaikkei kenelläkään edes ollut polttareita
- ryösti Aleksanteri Suuren haudan voidakseen käyttää Aleksanterin rintapanssaria
- ryösti isoisoäitinsä Livian haudan voidakseen käyttää Livian rintaliivejä
- lähetti uskallettuja intiimejä viestejä eroottiselle tanssijalle eikä eronnut tehtävästään, vaan selitti että hänen yksityisasiansa ovat julkisia asioita
- epäili julkisesti ilmastonmuutoksen todellisuutta
- näytti keskisormea Parthian suurlähettiläälle
Varoituksen sananen[muokkaa]
Caligula oli yläluokkaisten roomalaisten keskuudessa epäsuosittu, koska suhtautui Rooman eliittiin epäkunnioittavasti (esim. tappamalla ylimyksiä, makaamalla heidän vaimojensa kanssa, takavarikoimalla ihmisiltä heidän omaisuutensa ja tekemällä muitakin pikku kujeita). Jälkipolvien kannalta asiassa on vain se ongelma, että antiikin historiankirjoittajat sattuvat olemaan taustaltaan Rooman eliittiä. Siksi Caligula saattaakin olla puolueellisen historiankirjoituksen uhri. Älä usko kaikkea, mitä historiantunnilla sanotaan. Caligula saattoi todellisuudessa olla lempeä, hellä ja hurskas nuorimies, joka auttoi vanhat matroonat kadun yli, muisti läheistensä syntymäpäivät ja jakoi orpolapsille ilmaisia tikkunekkuja. Tai sitten ei.