Absoluuttinen Nollapiste (yhtye)

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stop hand.png Tämä artikkeli on psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Voit auttaa Hikipediaa antamalla sille terapiaa.
Jos etsit jotain hauskaa ilmaveiviin liittyvää vitsiä, niin täältä et sitä löydä. Tämä artikkeli kertoo yhtyeestä, joka koostuu limaveiveistä.
Thumb.png
 Tämä on lupaava sivu.
Tomi Krutsin, Tommi Liimatta ja Aki Lääkkölä levy-yhtiön aulassa.
Absoluuttisen Nollapisteen levytyssessiot ovat intensiivisiä koitoksia, joissa virtaa hiki (ja moni muukin erite)

Absoluuttinen Nollapiste on suomalainen, Rovaniemeltä lähtöisin oleva proge-popyhtye. Sen musiikin kuunteleminen on yhtä luovaa ja viihdyttävää ajanvietettä kuin Tetriksen pelaaminen.

Jäsenet[muokkaa]

Absoluuttisen Nollapisteen jäsenet ovat nurkkakuntaisia introverttejä, jotka harrastavat pulkkailua. Siksi he ovat koulukiusattuja vielä kolmikymppisinäkin. Kenen tahansa nollapisteläisen naaman näkeminen kieltämättä johtaa – jopa meissä hikipedisteissä – välittömään ja vastustamattomaan haluun vetäistä tuota luuseria kunnolla turpaan.

Nykyiset jäsenet[muokkaa]

Entiset jäsenet[muokkaa]

  • Janne HastUrkuri, joka kalastettiin Eskelisen tilalle ilmeisesti Tšernobylin lauhdevesialtaasta. Sai pestin, koska osaa soittaa wigwammaisesti.
  • Teemu Eskelinen – Joku perkussionisti. Ainoa jäsen, jolla oli yhtyetoiminnan lisäksi muutakin elämää. Siksi lähtikin.
  • Joku Tane
  • Touho Ankka

Yhtyeen musiikki[muokkaa]

”Absojen kitaravallin läpi tunkee nyt vaikka kielettömällä ukulelella.”

~CMX:n Kysy-palsta

Absoluuttisen Nollapisteen musiikillisena lähtökohtana on se, että 1970-luvun jälkeen ei ole tapahtunut mitään. He siis eivät suostu ottamaan vaikutteita miltään Wigwamin vaikutusajan ulkopuolelle sijoittuvalta yhtyeeltä. He eivät yksinkertaisesti tajua, että suomalaisessa populaarimusiikissa alkoi todella tapahtua jotain vasta 1980-luvulla. He ovat absoluuttisen umpimielisiä. Artikkelin kirjoittaja ehdottaakin, että kaikkia absoluuttisen umpimielisiä ihmisiä aletaan tästedes kutsua absoiksi, ihan vain Absoille vittuillakseen.

Tommi Liimatan lyriikka[muokkaa]

Tommi Liimatan laululyriikka on olennainen ja eniten suitsutusta kerännyt osa Absoluuttisen Nollapisteen musiikkia. Samalla se on kenties röyhkeintä humpuukia mitä on ikinä nähty.

Liimatan lyriikan syntytapa on melko ainutlaatuinen. Hän on nimittäin uhrannut koko elämänsä sille, että on kerännyt talteen kaikenlaisia virkkeitä ja sutkauksia kaikkialta, kuten lukion pyörimistä ja gravitaatiota käsittelevästä fysiikankirjasta, Käytöksen kultaisesta kirjasta ja vanhasta junan aikataulusta (eihän ne paljoa muutu). Proosateoksia hän ei kuitenkaan kelpuuta, sillä ne sisältävät usein varsin ilmeikästä kieltä, joka ei sovellu Liimatan hämäriin tarkoitusperiin. Osan näistä sutkauksista hän kaivaa omasta päästään, joka jos mikä ei ainakaan sisällä lainkaan ilmeikästä kieltä. Näin ollen jokainen, joka väittää Liimatan käyttämän kielen olevan ilmeikästä, on typerä ja mistään mitään tietämätön pätijä, joka pitäisi tappaa.

Liimatta tallettaa nämä keräämänsä sanapilkkeet kivoihin kansioihin, jotka kaivetaan esiin aina kun on määrä tehdä lyriikkaa. Liimatta leikkaa sutkaussuikaleita, jotka hän sitten liimaa[1] paperille päällekkäin. Näin syntyy lyriikkaa. Jos hän haluaa tehdä proosaa, hän liimaa suikaleet vierekkäin (proosaa hän tietenkään ei tee yhtyeen musiikkia varten, vaan ihan vain jotta saisi suitsutusta myös prosaistina). Välillä hän sotkee sanoja ja muodostaa eräänlaisia epäsanoja, jotta hörähtäneisyys säilyisi.

Nyt moni ääliö tietysti ihmettelee, miten tällä menetelmällä voi syntyä esimerkiksi Suljetun kaltaisia temaattisia kokonaisuuksia. Kyllä niitä kuulkaas voi syntyä, kun tarpeeksi kauan jaksaa sanapilkettä keräillä ja lapuille liimata.

Liimatalla on myös monia päähänpinttymiä. Hänen pitää esimerkiksi laulaa lähes joka vitun levyllä heti ensi-EP:stä lähtien uimisesta, yleensä järvessä[2]. Muita päähänpinttymiä ovat ihmisliskot, salaseurat, maaseudun tulevaisuus, naisten polvitaipeet sekä kaikista älyttömimpänä niin kutsutut rengit[3], joita pitää piirtää tai joiden valokuvia pitää laittaa joka vitun levynkanteen.

Minun oli määrä kirjoittaa lyriikkaa, mutta
turvauduin lauseisiin jotka tuskin mitään tarkoittaa.

~Liimatta tunnustaa. Tämä sitaatti on niin ilmeinen, että
se piti sijoittaa tänne kappaleen loppuun häpeämään.

Tuotanto[muokkaa]

Absoluuttinen Nollapiste MTV3:n Jyrkissä (1995)

Albumit[muokkaa]

  • Neulainen Jerkunen (1994)
Esikoisalbumi, joka sisältää huippuvittumaista junnaamista ja rämypaloja. Poikkeaa esikois-EP:stä siten, että sisältää noita mainittuja elementtejä todella paljon.
  • Muovi antaa periksi (1995)
Tukahduttava järkäle, jossa tiivistyy alkuaikojen Absoluuttisen Nollapisteen olemus tyrmäävän tehokkaasti. Sisältää pääasiassa jämypaloja. Yhtyeen alastonkuva kansilehdessä tarjoaa erittäin hyvän syyn ladata levy netistä.
  • Simpukka-amppeli (1998)
Kehno ja suttuinen levy, jolla Liimatta laulaa tavallistakin angstisempana ja nuhaisempana.
"Konseptialbumi", jonka sisältämä "yhtenäinen kertomus" kuitenkin rikkoutuu tuon tuostakin kaiken maailman lähiöhämystelyjen ja Otsalan porrassekoilujen vuoksi. Loppupuoliskollaan levy hyrtyilee hiljakseen sellaiseen rouhe-epiikkaan, että siitä on... vittu... no äh... vaikea olla tykkäämättä. No niin, nyt se on sanottu. Nyt lääkitsen itseäni seitsemällä pannullisella vahvaa kahvia.
Aika turha levy.
  • Nimi muutettu (2002)
Progressiivista hämystelyä pimeässä maailmassa.
  • Seitsemäs sinetti (2003)
Aika turha levy.
  • Mahlanjuoksuttaja (2005)
Progressiivista hämystelyä pimeässä maailmassa. Lisäksi viittauksia Grimmin satuihin. Soundimaailmaa on runkattu studiossa ansiokkaasti, jotta sisällön vaatimattomuus ei kuuluisi läpi. Ei onnistuttu.
Levy, jonka kautta yhtye yritti avautua ulkomaailmalle onnistuen siinä lähinnä auttavasti. Vittuilivat "Runous, menit sitten haihtumaan" -kappaleen musiikkivideossa CMX:lle, sanovat.
Levy, joka olisi paljon mielenkiintoisempi, jos sen nimi olisi Musta Heikka.
  • Pisara ja lammas 1 (2012) ja Pisara ja lammas 2 (2014)
Vitun vajaa saaga. Mädän puujalkavitsin venyttäminen suuruudenhulluihin mittoihin naurattaa varmasti minuutin, paitsi jos se on tökerö viittaussellainen. Musiikki on tylsempää kuin koskaan[4]. Mahlanjuoksuttajasta oppineena yhtye runkkasi soundimaailmaa vuoden.

EP:t[muokkaa]

  • Ei ilmestynyt (1994)
Yhtyeen pinnalleponnahdus-EP. Sisältää huippuvittumaista junnaamista ja rämypaloja. Yhtyeen sointi ei oikeastaan ole kehittynyt näistä ajoista mihinkään.
  • Lihassa ja taivaassa (2007)
Keskinkertainen täyte-EP, jonka kanteen ei edes saatu pestattua oikeaa alastonta naista, vaan piti käyttää mallinukkea.

Kokoelmalevyt[muokkaa]

  • Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 (2001)
Turha kokoelmalevy. Toisaalta bändi tiedosti tämän, josta juontuu levyn nimi.
  • Sortovuodet 1994–2004 (2004)
Toinen turha kokoelmalevy. Sisältää muun muassa singlejen B-puolia, jotka ovat kakkaa.

Muu yhtyeen suoltama töhnä[muokkaa]

  • Arkistokuvaa 1992–2008 -DVD (2009)
Lähes kuusi tuntia täysin sairasta ajanhaaskausta, jota yhtyeen jäsenten elämä tästä DVD-kokoelmasta päätellen on kokonaisuudessaan. Sisältää videomateriaalia jo niiltä ajoilta, jolloin nämä pöllölasipäiset pojat vielä näppäilivät sähkökitaroitaan, huuliharppujaan ja toisiaan synnytysosastolla.
  • Demo 3 -C-kasetti (2011)
Epätervehenkisen nostalgisoiva alkuaikojen demokappaleiden uudelleenlämmittely-yritelmä (huh, miten pitkä kuvaus).

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Liimatan suvussa taatusti harjoitetaan tällaista enemmänkin, mistäpä muustakaan moinen sukunimi olisi tullut.
  2. Siis hän laulaa siitä kuinka järvessä uidaan, ei laula järvessä. Toisinaan hän toki myös laulaa järvessä ja ui levytysstudiossa.
  3. Katso ensimmäinen osio täältä.
  4. Siis mikään musiikki ikinä
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole syvältä, mutta aihe on todella neverheard.
Artikkelin laadussa ei ehkä ole moittimista mutta kukaan ei ole kuullut aiheesta.
Tuo artikkeli tähän maahan (Maapallo, Tellus) tästä