James Joyce

Hikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. helmikuuta 2007 kello 15.42 käyttäjän Eerika1 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta. Koko muokkaushistoria tässä.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

James Augustine Aloysius Joyce (2. helmikuuta 1882 – 13. tammikuuta 1941) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija. Joyce kuuluu siihen irlantilaisten kirjailjoiden ja intellektuallien joukkoon, jotka ovat niittäneet maalleen mainetta mm. voittamalla Nobelin kirjallisuuspalkinnon. On kuitenkin kuvaavaa, että suurin osa näistä kirjailijoista- Joyce mukaan luettuna- ei kestänyt Irlannin ahdasmielistä ilmapiiriä, lämmintä olutta perseestä revittyjä kelejä, vaan emigroituivat suopeammille leveysasteille kirjoittelemaan merkkiteoksia ja nauttimaan liikaa absinttia.

Joycea pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Häntä on ylistetty modernismin uranuurtajaksi, väljähtyneen ja pysähtyneen 1800-lukulaisen kirjallisuuden uudistajaksi. Suurin osa Joycen lukijoista siirtuvät kuitenkin pari sivua Odysseusta (Ulysses) tai Finnegan´s wakea lehteiltyään riemumielin takaisin Jane Austeniin, Tex Willeriin tai muuhun järkevämpään lukemistoon.

Elämä

Joyce syntyi miljoonien irlantilaisten tapaan juopon isän tyrannisoimaan perheeseen. Alkoholin lisäksi perheen elämään vaikutti myös ankara katolilaisuus. Varhaisnuoruudessaan Joyce luopui toisesta näistä vihreän saaren perinteisistä kiroista, ja on lienee turha mainitakkaan ettei Joycea kuudentoista ikävuoden jälkeen paljon kirkon penkeillä näkynyt.

Joyce opiskeli Dublinin yliopistossa kieliä, ja parhaita humanistiperinteitä noudattaen kirjoitteli huonoa runoutta, kävi teatterissa ja notkui keskikaljabaareissa. Jossain vaiheessa hän kuitenkin päätti hankkia itselleen oikean ammatin ja matkusti Pariisiin lääkikseen. Opinnot jäivät valitettavasti kesken, sillä Joyce oli saanut peruuttamattoman janon Pentti Saarikoski-henkiseen elämään: hänestä tuli täysipäiväinen kirjailijarenttu. Tätä kohtalokasta päätöstä kiroavat monet englantilaisen kirjallisuuden opiskelijat, jotka joutuvat kirjoittamaan analyysin Odysseuksesta.

Dublinissa Joyce oli tavannut Nora-nimisen nuoren landepimun, jota hän aikansa kuluksi oli riiustellutkin. Säilyneistä valokuvista päätellen Nora ei ollut varsinaisesti mikään Irlannin ruusu, mutta Joyce tunsi tyttöä kohtaan tulista intohimoa, joka kesti vuosikymmeniä. Parhaana lähteenä Joycen tunteista Noraa kohtaan ovat hänen rakatetulleen kirjoittamat lievästi ilmaistuna "tuhmat" kirjeet, jotka saavuttavat parhaimmillaan saksalaistyyppisen pissa-kakka- meiningin tason. Joyce ilmoittaa häpeilemättä nauttivansa mm. Noran persuuksista nousevasta kärystä. Jos et usko, katso vaikka täältä: http://www.arlindo-correia.com/joyce.html Joka tapauksessa Joyce menetti kaikkien luonnonlakien mukaisesti kiinnostuksensa Noraan mentyään tämän kanssa naimisiin.

Kirjoitettuaan suhteelliseen verkkaiseen tahtiin jatkuvasti vaikeaselkoisempia tajunnanvirta- kirjojaan Joyce kuoli Sveitsissä vuonna 1941.

Teokset:

  • Dubliners (novellikokoelma, 1914, suom. Dublinilaisia) Tämä menee vielä Aku Ankan kestotilaajallekkin: aika selkeä rykäisy.
  • A Portrait of the Artist as a Young Man (1916, suom. Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta)Ihan okei. Kirjoitettu ennen kun Joyce alkoi syödä sieniä
  • Ulysses (1922, suom. Odysseus)Tätä voisi verrata viikkoon budjettiriihessä Matti Vanhasen kanssa. Melkein tuhat sivua jonkun juutalaisen yhdestä päivästä Dublinissa. Hanskaanvetokohtauskin kestää kaaaaaaauuuuuuuuaaaaaan.
  • Finnegans Wake (1939)Tämän voi lukea, kunhan muistaa ensin ruiskuttaa reiteensä mescaliinia.