Zoofilia
”Enhän ollut kun viiden vanha kun haassa jo halasin mä lammasta / pässinpiru katteli airan raosta ja kiristeli hammasta”
~Suomalainen kansanlaulu
”Onni on lämpöinen koiranpentu”
~Tellu
Zoofilialla (kreik. ζῷον, zoon, "eläin" + φιλία, "philia", "ystävyys") tarkoitetaan kiinnostusta eläimiin ja eläinharrastuksiin. Zoofilia on ihmiskunnan historiassa ollut erittäin yleistä aikakaudesta riippumatta. Kesytettyjä eläimiä on pidetty paitsi hyötytarkoituksessa, myös seuran vuoksi. Näistä lemmikkieläimistä suosituimpia ovat mm. koirat, kissat, rotat, erilaiset linnut ja laamat.
Zoofilia Suomessa[muokkaa]
”Eläimiin sekaantuminen ei uuden lain mukaan enää olisi rikos, mikäli kumppani on villieläin tai sekaantujan omistama kotieläin; sekaantuminen toisen omistamaan eläimeen katsottaisiin omaisuusrikokseksi. On todettava, että ehdotus tältä kohdin jää puolitiehen; omistusoikeuden kunnioittamista, silloin kun on kysymys seksuaaliobjektista, on pidettävä suorastaan keskiaikaisena. (...) Todella edistyksellistä olisi vasta se, että eläimeen kuin eläimeen sekaantuminen sallittaisiin, ellei siitä ole häiriötä liikenteelle, mutta tätä vastustavat erityisesti kaupunkilaiset koiranomistajat.”
~Pentti Saarikoski, Kansan Uutiset 13.7.1969
Suomen kennelliiton ja Seminologiseura ry:n teettämässä kyselytutkimuksessa noin 85% suomalaisista mielsi itsensä zoofiileiksi. Heistä noin 50% myönsi, ettei tiedä mikä zoofili on. Noin 60% kotitalouksista omisti jonkin sortin lemmikkieläimen, ja lähes 20% myönsi lemmikin olevan heidän paras ja ainoa ystävänsä. Suurin osa zoofiileistä otti eläinkumppaninsa mukaan muihin harrastuksiinsa, ja 17%:ssa kotitalouksista lemmikkieläimellä oli perheessä velvollisuuksia, kuten lattioiden luuttuaminen, tiskaus, saunaklapien halkominen tai veroilmoituksen täyttö.
Zoofilinen käyttäytymismalli[muokkaa]
Tyypillinen zoofiili omistaa lemmikkinisäkkään, joka on majoitettu samaan asuntoon omistajansa kanssa. Eläinkumppanilla on yleensä oma makuupaikka, joskin tavallisesti zoofiili päästää elukan koisimaan sänkyynsä. Omistaja yleensä ruokailee samaan aikaan lemmikkinsä kanssa, ja aterian jälkeen hän nuolee eläimen ruokakipon puhtaaksi. Zoofiilillä on tapana keskustella eläimensä kanssa esimerkiksi työpäivän kulusta, ihmissuhdeongelmista, politiikasta, kvanttimekaniikasta tai aitotumaisten eliöiden flagelleista. Keskustelutuokioihin kuuluu yleensä fyysinen kontakti; silittely, taputtelu, rapsutus tai sadomasokistinen sodomia.
