Työttömyyskorvaus

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työttömyyskorvaus on yhteiskunnan maksama rahasumma henkilölle, joka ei halua juoda kahvia työpaikalla ja joka on ihastunut täyttämään työvoimatoimiston korvauslappuja. Työttömyyskorvaus ei riitä ruokaan, elämiseen ja välttämättömiin kuluihin, mutta se riittää hyvin mm. tupakkaan, alkoholiin ja lottoamiseen.

Työttömyyskorvaus on yhteiskunnallinen ongelma, sillä työttömät ajautuvat työttömyyskorvauksen myötä sijoitusongelmien verkostoon, heille koituu verotusongelmia ja varallisuus alkaa karttua, toisin kuin palkkatyöläisillä. Siksi työttömyyskorvausta tulee kaikin tavoin vastustaa, olipa korvauksen suuruus mikä tahansa. Työttömyyskorvausta saavat kutsutaankin tietyin väliajoin nuhdeltaviksi työttömyystoimistoihin, joissa heille voidaan kertoa, että ”juuri sinulle sopivaa työtä ei ole tarjolla”.

Yhteiskunnan määrittelemä rahallisen työttömyyskorvauksen määrä on määritetty seuraavien rajaehtojen mukaan:

  • työnantajien mukaan, palkkatyötä ei kannata tarjota työttömille, koska työttömyyskorvaus on niin suuri,
  • työttömien mukaan, työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan, koska palkka on niin pieni,
  • yhteiskunnan mukaan, korvausta ei kannata korottaa, koska palkkatyössä olevat lopettavat työnteon ja
  • humanistisen ihmiskäsityksen mukaan työttömyyskorvausta ei kannata laskea, koska työttömät kuolisivat nälkään.
  • työttömyyskorvausta nauttivan ei tule voida ottaa vastaan minkäänlaista tilapäistä palkkatyötä, koskapa idea työttömyyskorvauksesta kärsisi.

Työttömyyskorvausta eli työmarkkinatukea täydentää työttömyyskassojen (liiton kassa) ansiosidonnainen päiväraha, toimeentulotuki ja erilaiset lisät.

Vähimmäisturva on rahasumma, jolla hyväosaiset pitävät köyhät kyykyssä ja nöyrinä. Muutamia etuisuuksien ja armopalojen suuruuksia vuonna 2009:

  • toimeentulotuen perusosa 417,45 EUR/kk,
  • kodinhoidontuki yksinhuoltajalle 482,47 EUR/kk,
  • työttömän peruspäiväraha 551,05 EUR/kk,
  • kansaneläke 584,13 EUR/kk.

Vähimmäisturvan ongelma on, että se ei tapa tuen saajaansa heti - ainostaan vain kiduttaa, pitäen tuensaajan juuri ja juuri hengissä.

Ansiosidonnainen päiväraha[muokkaa]

Mikäli on joskus ollut työssä, josta on maksettu minimikorvausta vapaa-ajan menetyksestä, ja mikäli tästä palkasta on maksettu veroja (noin 97 %) ja työttömyysvakuutusmaksu (n. 2 %) vähintään työssäoloehdon määrittelemän ajan, voi työttömyyskassalta anoa halutessaan kipukorvauksena 500 päivän ajan suolarahaa. Ansiosidonnaisen päivärahan saadakseen pitää työttömyyskassalle perustella koko aikaisempi elämä asianmukaisin kirjallisin liittein. Mikäli yksikin liite puuttuu, korvausta ei tule. Korvausta ei makseta myöskään, mikäli korvauskäsittelijä epäilee yhdenkään asian todenperäisyyttä; korvauskäsittelijät ovatkin synnynnäisiä neurootikkoja.

Toimeentulotuki[muokkaa]

Toimeentulotuki on kunnan sosiaalitoimiston sijoitusneuvojan antama optio, tyypillisesti ruokakassin arvoinen kauppakuponki, jonka voi yrittää myydä 10 eurolla tavaratalon tai viinakaupan edustalla. Vaihtoehtoisesti kupongin voi yrittää vaihtaa keskiolueen. Sosiaalitoimiston sijoitusneuvoja ei jaa optioita heiveröisin perustein, vaan haluaa tutustua henkilön sijoitusportfolioon mahdollisimman tarkoin. Toimeentulotukea ei myönnetä köyhille, sillä köyhän pitää ensin alittaa nk. köyhyys- ja nälkärajat, nöyrtyä, alistua ja hävetä olemassaoloaan.