Tappelu
”Jokainen taplaa tyylillään.”
Tappelu (jap. タッペル; [tapperu]) on japanilainen taistelulaji. Se on maailman ylivoimaisesti suosituin urheilulaji, jolla on kolme kertaa enemmän harrastajia kuin toiseksi suosituimmalla lajilla jääkiekolla. Tappelua harrastatetaan niin amatööri- kuin ammattilaistasolla, niin yksilö- kuin joukkuelajina.
Historia[muokkaa]
Alkuajat[muokkaa]
Tappelun historia ulottuu ajalle n. 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin muinaiset japanilaiset halusivat ratkaista keskisen paremmutensa ja alkovat motata toisiaan. Pian tappelu levisi ympäri Japania ja siitä tuli suosittu. 1000 vuotta myöhemmin tappelu oli levinnyt kaikkialle maailmaan.
Alkuaikoina tappeluihin osallistuivat vain laihat ihmiset. Läskit tyypit eivät voineet osallistua lajiin, vaan joutuivat kilpailemaan paremmuudestaan sumopainissa.
Aluksi tappelussa käytettiin vain ruumiinosia, mutta antiikin Roomassa keksittiin ottaa apuvälineitä mukaan lajiin. Tappeluille rakennettiin omia areenoita, joista suosituin oli valtava Colosseum. Siellä järjestettiin pääasiassa kaksintaisteluja, joissa ihmiset joskus kohtasivat myös eläimiä, kuten apinoita, kolibreja sekä kultakaloja. Rooman suuret johtajat sekä kansa nauttivat esityksistä täysin siemauksin.
Kehitystä tapahtuu[muokkaa]
Harrastajat tajusivat tappeluissa heti, että painavampi henkilö voitti yleensä lajissa. Niinpä n. 100 vuotta eaa. tulivat ensimmäiset painoluokat; kevyt- ja raskassarja. Kevyeen sarjaan osallistuivat alle - ja raskaaseen sarjaan yli 50 kiloa painaneet. Niistä tuli suosittuja.
Ensimmäisiä tappelukilpailuja järjestettiin Afrikassa n. 50 eaa. Ensimmäinen kilpailu lieni Abla brubla, joka järjestettiin Numibiassa. Sen voitti Kullius Tomatius.
Rooman valtakunnasta huolimatta kovimmat tappelijat tulivat pohjolasta. Viikingit, ugrit ja slaavit ottivat säännöllisesti yhteen ja olivat tasaväkisiä. Viikingit lähtivät etsimään uusia vastuksia 100-luvulla jaa, jolloin he tulivat Britanniaan. Sivistyneet britit eivät olleet tottuneet tappelemaan, vaan pakenivat sarvipäisiä köriläitä henkensä edestä. Roomaan viikingit saapuivat n. 100 vuotta myöhemmin ja alkoi suuri sota.
Roomalaiset ja viikingit tappelivat toistensa kanssa joka päivä, kunnes alkoi näyttää pahalta. Rooma päätettiin jakaa kahtia, jolloin viikingit joutuivat taistelemaan niin Länsi- kuin Itä-Roomaa vastaan. Tämä oli pohjolanpojille liikaa. He lähtivät pakoon, mutta ajautuivat meren keskellä olleeseen kurimukseen, ja viikingit kuolivat sukupuuttoon.
Keskiaika[muokkaa]
Länsi- ja itäroomalaiset tappelivat toistensa kanssa aina kunnes kansainvaellukset alkoivat ja Itä-Rooma romahti. Alkoi keskiaika, jolloin tappelut vähentyivät. Ihmiset alkoivat uhrata elämäänsä Saatanan hyväksi, kunnes 1500-luvulla tappelukilpailut alkoivat alusta.
Tappelun uudelleen aloittajana pidettiin venäläistä Iivana Groznia, joka oli suuri tappelun ystävä ja harrastanut sitä aiemminkin.
Uusi aika[muokkaa]
Renessanssiajan alettua tappeluista tuli suosittuja. Mm. laivalla merimiehet järjestivät paljon tappeluja pitkien matkojen viihteeksi ("meritappelijat"). Kenties kuuluisin meritappelija oli Francis Drake (Kapteeni Norringtonin ilkeä serkku), jonka valmentajana toimi Elisabet I, joka toimi myös Englannin kuningattarena.
Kristoffer Kolumbus, joka lähti etsimään Amerikkaa, mutta löysi vahingossa Intian, oli kuuluisa tappeluistaan intiaanien kanssa. Leonardo da Vinci puolestaan oli kuuluisa strategikko, joka laati oppilailleen strategioita tappeluita varten ja menestyksekkäästi. Michelangelo ja Rafaello puolestaan maalasivat julisteita, joilla mainostettiin kuuluisia tappelukisoja, kuten Firenze's Nightia.
Myös musiikkiin levisi tappelukulttuuri. Väitetään että Mozart oli intohimotappelija, joka kuoli saatuaan turpaan niin pahasti, että joutui leikkaukseen, josta aiheutuneet komplikaatiot tappoivat hänet vain 35-vuotiaana. Beethovenin väitettiin saaneen niin kovan iskun päähänsä, että hänen kuuloelimensä vahngoittui niin pahasti, että hän kuuroutui.
1700-luvulla oltaessa tappelusta tuli herrasmiesmäisempää. Ei lyöty vastustajia täysillä eikä heitä pilkattu, vaan heitä kunnioitettiin koko sydämin. Ottelut olivat samanlaista viihdettä kuin esim. oopperat ja konsertot, joissa joku soitti musiikkia taustalla. Tällaisia olivat mm. Antonio Salieri.
1800-luvun alussa kun muutto Amerikkaan lisääntyi, samalla tappelusta tuli raaempaa. Tähän paluun tekemiseen merkittävin lieni olleen Napoleon, jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaimpana tappelijana. Napoleon pystyi haastamaan itseään tuplasti pidempiäänkin, vaikka olikin vain 100-senttinen. Onkin keskusteltu mitä olisi käynyt, jos Napoleon olisi ollut vaikkapa puolet pidempi.
Villissä lännessä tapahtuivat kuitenkin kovimmat tappelut. Niitä järjestettiin erityisesti saluunassa ja niissä käytettiin jopa aseita. (Lisätietoja artikkelista baaritappelu.)
Tappelusta tulee urheilua[muokkaa]
1900-luvun alussa kun radiot ilmestyivät ensi kertaa, tappeluita pystyttiin lähettämään tavallisiin koteihin sieltä poistumatta, jolloin tappeluista tuli suosituimpia. Pian harkittiin maailmanmestaruuksien järjestämistä.
Ensimmäisen kerran yksilömaailmanmestaruudesta kilpailtiin 1907. Järjestettiin turnaus johon osallistui yli 120 kilpailijaa. Viimeisenä pystyssä pysynyt oli Gunnar Bärlund, josta tuli historian ensimmäinen maailmanmestari.
Ensimmäinen joukkuemaailmanmestaruuskilpailu kilpailtiin 1930. 12 maata osallistui kilpailuihin, joissa voiton vei lopulta tappelun syntymämaa Japani. Toistaiseksi Japani ei ole vieläkään onnistunut voittamaan toista mestaruuttaan.
Tappeluista oli hyötyä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Erityisesti lähitaisteluissa Yhdysvallat ja Japani olivat muita edellä. Saksakaan ei ollut muita paljoa perässä. Pääasiassa tappelutaitojen ansiosta, Japani voitti sodan.
Neuvostoliitto hallitsee[muokkaa]
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto alkoi osallistua urheilukilpailuihin, kuten myös tappeluihin. Ensimmäisen maailmanmestaruuden Neuvostoliitto voitti vuonna 1953 ensimmäisen mestaruutensa ja hallitsi tappelumaailmaa 1960- ja 1970-luvuilla. Neukut voittivat yhteensä 11 maailmanmestaruutta vuosina 1953, 1954, 1959, 1963, 1965, 1969, 1971, 1975, 1978, 1980 ja 1986. Hajoamisen jälkeen mitään tiettyä supervaltaa ei lajissa ole ollut.
Vaikka Neuvostoliitto oli aikanaan maailman paras maa, niin kenties paras tappelija kautta aikain oli Muhammad Ali. Ali tunnettiin taktiikastaan, jossa hän hyppi ympäri huonetta niin että väsyi ja pyörtyi. Juuri kun vastustaja oltiin julistamassa voittajaksi, Ali mottasi tätä niin että tämä vaipui koomaan ja Alista tuli voittaja.
Suomi nousee mestariksi[muokkaa]
Suomi oli huipulla tappelussa jo alusta alkaen, mutta lopullisesti Suomesta tuli tappelun suurvalta 1990-luvulla. Kaikki huipentui maailmanmestaruuteen 1995. Nykyään Suomen supertähtiä tappelussa ovat Amin Asikainen, Juho Tolppola, Jarkko Ruutu sekä Marko Yli-Hannuksela.
Tappelun alalajit[muokkaa]
Tappelu jaetaan neljään alalajiin:
Amatööritappelu[muokkaa]
Amatööritappelulla eli yksilötappelulla ei tarkoiteta sitä että joku läski idiootti lyö turpiin koulun pihalla jotain itseään puolet lyhyempää naperoa.
Amatööritappelu on yksilöurheilua, johon amatööritkin voivat osallistua. Amatööritappelussa on mukana vähintään kaksi kilpailijaa, jotka hakkaavat toisiaan niin kauan kunnes enää yksi on jäljellä, joka voittaa näin ottelun. Luokkia on kolme; höyhensarja (30-60 kg), keskisarja (60-90 kg) ja raskassarja (90- kg).
Amatööritappelussa ei ole säännöllisiä MM-kisoja, vaan maailmanmestaruus voitetaan voittamalla hallitseva maailmanmestari, joka puolestaan on onnistunut voittamaan tittelin edelliseltä mestarilta. Maailmanmestaruuksien lisäksi myös on maanosa- ja kansallisuuskohtaisia mestaruuksia jaettavana.
Amatööritappelun suurin kiertue on World Tour of Fighting (WTF), joka koostuu lukuisista maailmanlaajuisista turnauksista, joissa kilpaillaan amatööritappelun säännöillä. Turnauksia on kaikille kolmelle sarjalle (raskas-, keski- ja höyhensarja). Turnauksista jaetaan rahapalkintoja sekä rankigpisteitä painoluokittain. Rankinglistalla sijoitukset jaetaan siten, että maailmanmestari on ykkösenä ja eniten (tai toiseksi eniten, jos maailmanmestarilla on enemmän) rankingpisteitä kerännyt ottelija on kakkosena jne. Kakkosena rankinglistalla olevalla on kerran kuukaudessa mahdollisuus kohdata maailmanmestari.
Nykyiset maailmanmestari ovat painoluokittain: Vladimir Klitshko (rs), Amin Asikainen (ks) ja Julian Diaz (hs).
Ammattilaistappelu[muokkaa]
Ammattilaistappelu eli joukkotappelu eroaa amatööritappeluun siten, että lajissa kilpaillaan joukkueena. Kaksi joukkuetta (yleensä) ovat vastakkain ja tarkoituksena on hakata ensimmäisenä toisen joukkueen ottelijat, niin oma joukkue voittaa ottelun.
Ammattilaistappeluissa on olemassa National Fighting League -liiga Pohjois-Amerikassa, jossa on kovimmat tappelijat. Vuosittain kuitenkin järjestettävistä ammattilaistappelutapahtumista arvostetuin on kuitenkin tappelun maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistuu 32 maata. Maailmanmestaruuskilpailujen osallistujamaat valitsevat pelaajansa sen hetken parhaimmista amatööritappelijoista. Hallitseva maailmanmestari on Israel.
Myös olympialaisissa ammattilaistappelu on mukana. Hallitseva olympiavoittaja on Venäjä.
Suomen korkein sarjataso on SM-liiga, jonka hallitsevana mestarina on Oulun Kärpät.
Leikkitappelu[muokkaa]
Leikkitappelu eli lastentappelu ei ole urheilulaji toisin kuin kaksi edellistä lajia. Se on pääasiassa lasten omaa hupia, jota tapahtuu pääasiassa aivan ensimmäisillä luokilla koulussa. Tappelu päättyy yleensä silloin kun joku alkaa itkeä ja maikka käskee lopettaa.
Tyttötappelu[muokkaa]
Tyttötappelu, joskus myös Kissatappelu[1] on hieman samantyppistä kuin leikkitappelu. Ainoa ero on se että tässä ollaan tosissaan. Eroa amatööri- ja ammattilaistappeluun on kuitenkin se, että tässä lajissa ei käytetä aseita, vain omia ruuminosia, pääasiassa käsiä.
Tyttötappelun idea on yleensä lyödä käsillään toista poskille niin, että tämä lopulta luovuttaa. Tässä lajissa sattuu harvemmin tyrmäyksiä, eikä sille ole mitään isoja kilpailuja.
Naisen heikkoudesta huolimatta miehen ei kuitenkaan parane yrittää tapella naista vastaan koska tästä saattaa olla seurauksena erittäin kivulias potku kasseille. Ehkäisykeinona tämä on tosin mitä mainioin.
Tappelun terveelliset riskit[muokkaa]
Toisin kun yleensä luullaan, tappelu ei ole haitaksi terveydelle, päin vastoin. On todettu että jatkuvat iskut samaan kohtaan kovettavat ja parantavat kestävyyttä. Siksi tappelijoiden urat jatkuvat parhaimmillaan siihen asti kunnes he ovat 50-vuotiaita.
Vaikka luunmurtumisia on sattunut, on kyse vain ottelijan heikosta kunnosta. Todellisuudessa kaikkien pitäisi kestää heikot iskut. Lajista on lausuttu muun muassa seuraava [3] kommentti:
”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Sellaisia jotka kestävät iskuja kuin mies, ja heteroita.”
Tappelun tulevaisuus[muokkaa]
Tappelulla menee hyvin tulevaisuudessakin. Harrastajia on lähes miljardi ja rahoituksia lajille riittää.
Kuinka aloitan tappelun?[muokkaa]
No niin, nyt olet oppinut taustatiedot ja otat riskin, eli aloitat tappelun. Tässä kerrotaan miten pääset alkuun:
Tarvikkeet[muokkaa]
- Aivot
- Kädet
- Jalat
- Nyrkkiraudat
- Pesismaila
- Kengät
- Lasipulloja
- Lääkärin lupa
- Rahaa korvauksia varten
Tekniikka[muokkaa]
Tappelussa ei ole olemassa tekniikkaa, vain voimaa. Jos halua joltain tajun kankaalle, lyö tätä ensin palleille pesismailalla (emme suosittele tätä, ellet halua samaa kohtelua) ja sitten potkaset päähän. Tämä on yksi miljoonista tyyleistä ja voit lyödä myös omia. Muista: paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa
Lopettaminen[muokkaa]
Voi, haluatko jo nyt lopettaa. Harmi, mutta jos olet tosissassi etkä itse pääse irti lopettamisesta, toimi seuraavanlaisesti.
- Kaada vettä päällesi
- Laske 117:een
- Käänny ympäri ja seiso päälläsi
- Odota viisi minuuttia
- Syö litra sokeria
- Lyö tikarilla itseäsi vatsaan (varo osumasta vaikka vaimoosi)
Tämän jälkeen et enää koskaan tappele, se on selvä!
Katso myös[muokkaa]
- Jääkiekko
- Kitaratappelu
- Jalkapallo
- Nyrkkeily
- Paini
- Karate
- Kungfu
- Judo
- Puukkojudo
- Hikikirjasto:Itsepuolustusopas
- Sodankäynti
- Suomen tappelumaajoukkue
- Bumfights