Perseensuti
”Voi perseensuti.”
Perseensuti oli yleisesti käytössä ainakin 1880-luvulle saakka Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Tiettävästi sitä käytettiin myös jonkin verran Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Perseensuti, tai perssuti tunnettiin myös nimellä perskä. Se laitettiin hirrenrakoon kuivamaan ja odottamaan seuraavaa käyttäjää.
Käyttötapoja
Siihen aikaan maaseudulla tarpeet tehtiin usein niin sanotusti "nurkan taakse". Varsinkin palvelusväki kävi asioilla ulkorakennuksen takana. Paikalle oli yleensä rakennettu riuku, jotta myös isomman asian eli ulostamisen suorittaminen oli mahdollista.
Vessapaperi oli tuntematon ylellisyystarvike sen ajan maaseudulla. Metsässä takamus pyyhittiin luonnollisesti sammaleeseen. Huussissa oli joko varattu sammalta tai peräti sanomalehden riekaleita. Pärekin kelpasi pyyhkimiseen. Erityisesti pyyhkimiseen tarkoitettuja päreitä kerättiin ns. persikkopuusta. Nurkan takana näiden pyyhkimistarpeiden säilyttäminen olisi ollut vaikeaa ja niinpä käytettiin pehmeää ja tuuheaa lyhytvartista harjaa peräaukon puhdistamiseen. Ennen kuin käyttäjä harjasi oman ahterinsa puhtaaksi, hän kopautti harjaa seinää vasten, jotta siihen kiinni kuivaneet ulostekikkareet tippuivat pois.
Sanontoja
Nykyään käytetty sanonta "Voi perseen suti" viittaa juuri siihen, että suti on joko liian tahmea puhdistuakseen tai se oli pudonnut niin kauas, että tarpeillaan istuja ei siihen ylettynyt. Hänen olisi siis kiskottava vaatteet sottaisen takamuksen päälle, ja sekös harmitti. Harmittavaa asiaa "perseensudilla" tarkoitetaan nykyäänkin, vaikka pylly olisikin puhdas.
”Pitkiä perskänkarvoja”
”Ei perskä miestä pahenna, jos ei mies perskää”
”Joka perskää kurkottaa, katajaan kapsahtaa”
”Parempi perskä pivossa kuin kymmenen oksalla”