Mikä on Joulun todellinen merkitys?
Alussa oli Joulupukki. Hänen pulkkansa lensi tuntureiden yllä. Joulupukki loi maapallolle paratiisin, jossa ihmiset elivät lämpimässä, ihan alasti. Lisäksi hän loi tonttuja jotka olivat pitkäikäisiä, kyvykkäitä ja alamittaisia ihmisten palvelijoita.
Niin kuin ikuisessa saunassa oli elo. Elo oli rauhaisaa, mitä nyt välillä Joulupukin tontut toivat oluet. Vihdat vaihtuivat tuoreiksi säännöllisesti. Mutta yksi kielto oli. Seinällä oli kalenteri. Se oli hyvän ja pahan tiedon kalenteri. Sen luukkuihin kielsi Joulupukki katsomasta. Sillä tähän hyvän ja pahan tiedon kirjaan, nimien kirjaan, kerätään tietoja siitä kuka on tuhma ja kiltti. Ja kalenterin katsominen salaa, etenkin päivää ennen, oli väärin. Sellainen pahoittaisi Joulupukin mielen.
Mutta siinä se roikkui seinällä koko ajan se kalenteri. Tuli ensimmäisille ihmisille uteliaisuus. Ensin pieni mutta sitten toinen. Sitten erään saunakaljan jälkeen Aatamin ja Eevan koira oli altis yllytyksille. Se söi nimien kirjaan liittyvän yhden päivän vihon. Söi myös luukun takana olleen suklaanamun. Myös Aatami ja Eeva tulivat uteliaiksi. Olutpäissä tehdyn vedon vuoksi hekin maistoivat ja söivät suklaakalenterin luukun takaa suklaat.
Ah ja voi. Sen jälkeen on tuhmuus ollut maailmassa. Sen jälkeen tontut ovat vakoilleet ihmisiä. Sen jälkeen koirat ovat syöneet vihkoja. Sen jälkeen puoliso tai lapset ovat ennalta kähveltäneet kaikki namit suklaakalenterista, proaktiivisesti etukäteen!