Keskustelun herättäminen
Keskustelun herättäminen on historiallisesti kuulunut älymystölle. He ovat ottaneet esille aiheita jotka ovat tärkeitä yhteiskunnallisesti, taloudellisesti, kulttuurillisesti, eettisesti tai tieteellisesti. Silloin oli mahdotonta erottaa mikä oli keskustelua ja mikä keskustelun herättämistä. Ideaalina oli että hyvä keskustelu kannustaa keskustelemaan entistäkin paremmin. Keskustelun sivistynyt muoto tuki tätä ideaalia. Keskustelu näytti yhteiskuntaa ylhäältä suurista linjoista katsovien ihmisten jäyhän teatraaliselta suoritteelta, jossa ei sivistyssanojakaan säästetty.
Sittemmin maailma on muuttunut. Spekuloidaan, että keskustelu sai aikanaan lintuinfluenssarokotteen ja kärsii nyttemmin narkolepsiasta tai autismista, siksi varmaan keskustelua herätellään nykyään niin usein - ja niin naurettavan absurdein keinoin. Tässä tolassa keskitytään siihen että jokaisella on mielibidé ja tapa tuoda sille julkisuutta sen sijaan että katsottaisiin että onko asioilla merkitystä ja onko sanojalla niihin liittyvää näkemystä tai jopa tietoa.
Toki mukana on myös keskustelun herättämisen arkipäiväistyminen. Koko totuus ei kuitenkaan ole siinä että kansa olisi tyhmää. Jo aivan rahvaankin parissa on klassisesti käytetty erilaisia "jäänsärjentälauseita", jotka eivät kenties itsessään ole olleet kovin laadukasta keskustelua, mutta joilla on kevennetty ilmapiiriä ja tätä kautta helpotettu muiden kommentointia. Ykkösavauksena saattoi olla vaikkapa sellaiset lauseet kuin "On ilmoja pidellyt" tai "Mitä sinulle kuuluu?".
Kun maailma on kansainvälistynyt, globalisoitunut, monikultturisoitunut ja populisoitunut, on keskustelun herättämiseen käytettyjen latteuksien aihepiiri laajentunut. Samalla niiden taso on laskenut ja sävy muuttunut hyökkäävämmäksi. Tämän keskustelun herättelyn ideana on laskea rima niin alas, että ihmisten estot karisevat. Tämä onkin varovaisen ja nöyrän Suomen kansan hiljaisuuden suuri syy : Häpeä siitä että ei ole mitään järkevää tai hauskaa sanottavaa. Kun rima alenee riittävästi, estot katoava ja jopa suomalainen provosoituu, etenkin kun hieman provosoidaan. Strategia onkin toiminut erinomaisesti, siinä mielessä että nykyään keskustelua herätellään kenties enemmän kuin koskaan.
Onkin arvioitu että keskustelun herättäminen on yleistynyt Mooren lain mukaan, eksponentiaalisesti. Varsinaisten käytyjen keskustelujen määrä sen sijaan on vakio. Vaikka maailma muuttuu voimme luottaa, että käytyjen keskustelujen määrä pysyy normaalilla pitkän aikavälin tasollaan, nollassa.
Koska keskustelua arvostetaan paljon, on keskustelun herättämisessä automaattisesti positiivisia vaikutelmia. Harva kiinnittää huomiota siihen herättämisen puoleen. Jos joku kertoo "haluavansa vain herättää keskustelua" hän itse asiassa tunnustaa olevansa trolli. Sillä trollin tehtävänä on nimenomaan provosoida ihmiset kommentoimaan ärhäkkäästi, vauhdikkaasti ja paljon. Siksi jos ideana on keskustelun herättäminen vain keskustelun vuoksi, ainut peruste keskustelulle on keskustelun herättäminen. Siksi keskustelun herättäjät itse asiassa tunnustavat olevansa trolleja. Trolleja ei arvosteta, koska halu herättää keskustelua ei ole yhtä arvokas asia kuin keskustelunvapaus.
