Futilitarismi

”	Insinöörit pyrkivät kehittämään laitteita kohti täydellisyyttä niin, että niistä lopulta tulee täydellisen käyttökelvottomia.	”
~Paul Coker ; ns. "MADin maksiimi"

Futiliteettiteoria on universumin toimintaan liittyvä teoria jonka mukaan kaikki menee pieleen. Se pohjautuu siihen, kun pessimismi yhdistetään Murphyn lakiin ja oletetaan että pahin pieleen meneminen ei olekaan maailmanloppu, vaan se että pahin pieleen meneminen ei estä jatkossa tapahtuvia pieleen menemisiä. Se liittyy läheisesti murfologiaan ollen tämän käytännön sovellus.

Klassinen futilitarismi

Klassinen futilitarismi eli haittamoraali on seurausetiikan muoto, jossa perusperiaatteen mukaan teon luonnollisuus ja uskottavuus määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman vittuuntuneisuuden, lähinnä onnettomuuden ja surun perusteella. Futilitarismissa ei pohdi tekemistä ja tekemättä jättämistä, vaan on lähestymistavaltaan ennemmin seurauseettinen eli tekoja arvioidaan sen tarkoituksellisten seurausten valossa. Futilitarismia on usein arvosteltu masokismista, ja esiin nostetaan kysymys tuskasta moraalin perimmäisenä tarkoituksena.

Futilitarismia arvostellaan myös egoistisesta näkemyksestä moraaliin. Futilitarismi on kuitenkin peruslähtökohdiltaan kollektiivinen koska se keskittyy kaikkiin futiliteetin muutoksiin, joita teko aiheuttaa. Siinä ei siis tavoitella suurinta tuskaa yhdelle, vaan mahdollisimman laajaa ja monisäikeistä tuskaa mahdollisimman monelle ja mahdollisimman kauan.

Pieliteoria

Pieliteoria on futilitarismia sovellettuna taloustieteeseen.

Sovellukset yksilöihin

Kun futiliteettiä sovelletaan yksilötoimijoihin, oletetaan, että kaikki ihmiset ovat huonoja siinä mitä he tekevät. Tämä taas johtuu siitä, että jos ihminen osaa työnsä hyvin, hän saa ylennyksen ja on sen vuoksi ammattitaidottomuuttaan vastaavassa työtehtävässä. Tämä tunnetaan nimellä Peterin periaate. Jos henkilö taas on liian huono, hän saa potkut ja hän pääsee levittämään ammattitaidottomuuttaan laajemmalle alueelle, kunnes hän lopulta löytää ammattitaidottomuudelleen sopivan paikan. Kaikkein tomppeleimmat asiantuntijat ylennetään tehtävään, jossa he kykenevät aiheuttamaan vähiten vahinkoa - johtajiksi. Tämä tunnetaan Dilbertin periaatteen nimellä.

Sovellukset yrityksiin

Näin systeemi pyrkii tasapainotilaan. Laajemmassa määrin yritykset seuraavat rappeutumisketjua.

1. Jos yritys tuottaa haluttavaa tuotetta, se nostaa hintoja. Jokainen tuote on siksi juuri niin kallis että sen ostaminen vituttaa, mutta ei niin paljon että ostaja pitäisi rahat itsellään.
2. Jos ravintola on miellyttävän rauhallinen, siitä tulee suositumpi eli sinne alkaa tunkemaan enemmän asiakkaita.
3. Jos palvelu on niin hyvää, että asiakas tulee ilomielin takaisin, tehdään ylimääräistä työtä, joka vituttaa työn tekijää. Työntekijöiden vapaa -aikaa rationalisoidaan kannattavuuden nimissä. Näin jokainen saa juuri niin paljon palvelua, kuin tekijä ehtii kun hänen työtehonsa on rutistettu maksimiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että paikan tilanne hakeutuu kohti tasapainotilaa. Tässä tasapainotilassa saadaan juuri niin huonoa palvelua, että ostaja juuri ja juuri tulee uudestaan. Ja työntekijä saa juuri niin vähän palkkaa ja niin paljon työtä että ei ota lopputiliä.
4. Innostunut ja työlleen omistautunut yrittäjä joko tekee liikaa töitä ja palaa loppuun tai sitten hän rasittaa vapaa-aikaansa työasioilla ja laiminlyö perhettään.
5. Koska tuotteet halutaan tuottaa halvalla, niitä tehdään juuri niin paljon lapsityövoimalla, kuin kehdataan PR:ää menettämättä.

Sovellukset laajempiin markkinoihin

Eräs merkittävä työllistäjä ovat myös selventävät kaaviot, jotka on tehty liian pienellä fontilla ja joita siksi pitää katsoa tarkemmin niin että kokonaisuuden katsominen häiriintyy.

Futiliteetti kuitenkin näkyy laajimmillaan ja tehokkaimmallaan maksimoitumalla yhteisvaikutusten kautta. Tämä tiivistyy kysynnän ja tarjonnan lakiin seuraavalla tavalla:

1. Myyjä haluaa saada tuotteestaan mahdollisimman ison hinnan. Mutta pistämällä tuotteensa myyntiin, hän lisää tarjontaa. Ja mitä suurempi tarjonta, sen pienempi hinta.
2. Ostaja haluaa saada tuotteen mahdollisimman halvalla. Mutta kun hän miettii ostamista, hän lisää kysyntää. Ja mitä enemmän kysyntää, sitä kalliimpia tuotteet ovat.

Smashin tasapaino

Kun yritys tai ihminen saavuttaa tilan, jossa se pysyy muuttumattomana niin huonona että se juuri ja juuri on olemassa, sanotaan Smashin tasapainoksi. Tämä tasapainotila on nimetty sen keksineen kuuluisan paranoidista skitsofreniaa sairastaneen matemaatikon, Asem Smashin, mukaan.

Tästä seuraa se, että jokainen järjestäytynyt organisaatio pyrkii kohti tilaa, jossa se tuottaa juuri sen verran haittaa että se ei mene konkurssiin, ja asettuu ammattitaidottomuuttaan vastaavalle tasolle yhteiskunnassa. Tämän seurauksena esimerkiksi lehdet ovat juuri niin huonoja, että niiden tilaajat juuri ja juuri tilaavat sen jatkossakin. Jos ne olisivat huonompia, niiden paskan levittäminen loppuisi.

Moneen kertaan rikotun ikkunan paradoksi

Kun yritys tilaa tuotteen, esimerkiksi ikkunan, tästä seuraa työllistymistä. Töissä taas on ikävää. Kun työtä tehdään ensin väärin, sitä joudutaan tekemään lisää, jolloin entistä useampi työllistyy. Lisäksi tilaajaa inhottaa, kun tuote ei tule halutulla tavalla. Tämä kaikki kiihdyttää näennäisesti talouskasvua aikaansaaden kuitenkin turhia ja ärsyttäviä menoeriä.

Misantrooppinen periaate

Sovellettuna kosmologiaan futiliteettiteoria johtaa ajatukseen siitä että universumi on juuri niin huono, suorastaan epätodennäköisen huono. Jos se olisi yhtään huonompi, emme olisi sitä katsomassa. Osa katsoo että tämä tarkoittaa sitä, että maailmankaikkeus on Saatanan vallassa.

Osa taas katsoo että tämä viittaisi nimen omaan Kristinuskon Jumalaan. Tähän liittyviä ongelmia futiliteettiteorian kannattajat käsittelevät "pahimman mahdollisen maailman" käsitteellä. He perustelevat tätä sillä, että vain sen piirissä pahan ongelma on nähty vakavasti käsiteltävänä asiana, ja sen teologian piirissä onkin selitetty paljon sitä, kuinka maailman pahuus sopii heidän Jumalaansa. Toisaalta todisteena on käytetty myös kreationisteja, jotka ovat uskonnolliskulttuurilliseksi ilmiöksi itsensä muuttamalla saavuttaneet juuri osaamattomuutensa alatason jota pystyvät toistuvasti vielä alentamaan rimaa - kuitenkaan katoamatta. He ovatkin niin Smashin tasapainoon optimoituja, että monet uskovat että kristinuskon tulkinta erillisistä Taivaasta ja Helvetistä voidaan hylätä: Jos koirien taivas on oravien helvetti, riittää että kaikki pääsevät samaan paikkaan oleskelemaan ikuisesti. Kreationisteille se on Taivas ja muille Helvetti.

Ateistit ovat sitä mieltä, että tämä edellä mainittu on jo toteutunut.