Final Form

Mitä ikinä kuvittelet sen olevan, tämä ei ole edes se.

Luulet siis, että aika on menneisyyttä, mutta elämä jota johdat ei koskaan pääty.

Elämä on kuin banaaninkuori, jonka banaani olen minä. Sillä on alku ja loppu. Alusta loppuun elän elämää, jonka lopussa heitän menemään. Banaani taas on kokonaisuus, jonka viimeinen muoto on banaaninkuoren banaani eli minä. Kun olen heittänyt elämäni menemään, on minun pakko myöntää, että tämä on viimeinen muotoni.

Aika säväyttävää noin ajateltuna, mutta rauhoittavaa on muistaa, että näin se on aina toiminut. Kaikki todellisuus on virtuaalista, mukaan lukien Arcadia. Huomaat, että aivan samalla tavalla, kuin kuori joka ei koskaan oikeasti tuonut mitään suojaa, ei sekään, mitä pidät nyt todellisuutena, ole rakennettu minkään muun kuin juoksuhiekan varaan. Älä koskaan kyseenalaista itsestäänselvyyksiä. Luuleminen on tietämistä samaan tapaan kuin pyöriminen on absoluuttista liikettä.

Luulen vain, etten tiedä, vaikka tiedän. Tiedänkö siis? Pyörität päätäni oikealle ympäri, kun menet alas. Päälläni ei näin ollen ole pysyvää, viimeistä muotoa olettaen liikkeen olevan pysyvää. Liikkeen pysyvyyden poistuessa päälläni, muttei kuitenkaan yläpuolellani on pysyvä, viimeinen muotonsa.