Ennustus (Omen)
Ennustus (Omen) on v. 1976 Jörn Donnerin ohjaama komediallinen kauhuelokuva lapsesta, joka kehitysvaiheidensa myötä osoittautuu varsinaiseksi antikristukseksi.
[1] Elokuvaa suunniteltaessa lähtökohdaksi otettiin ehdoton ja tinkimätön totuudellisuus. Fiktiivisiä elementtejä elokuvaan tuli sijoittaa mahdollisimman vähän. Elokuvaa varten sekä ohjaaja että tuottajat haastattelivat sataa pilalle hemmoteltua kakaraa, joista vihdoin muuan Damien-poika saatiin esittämään itse antikristusta. Vaatimukset rooliin olivat kovat, sillä pojan tuli tarvittaessa kyetä muuttumaan varikseksi, missä tehtävässä tämä lopulta onnistui yli odotusten. Lisäksi pääroolin esittäjän tuli kyetä pelkällä tiukalla katseella kyetä lannistamaan mahdollinen kiusaajansa ja vastustajansa. Samoin eläinten tuli häntä totella pelkän tahdonvoiman turvin.
Elokuvan alkajaisiksii Gregory Peckin vaimo Lee Remic saa synnytyssalissa keskenmenon. Koska Remic on narkoosissa, hän ei tiedä lapsensa kuolemasta mitään. Synnytyksessä mukana ollut Gregory Peck saa vuorossa olleelta kätilöltä tiedon, että viereisessä synnytyssalissa vastasynnyttänyt äiti on vedonnut voimakkaasti hoitohenkilökuntaan että voisi luopua lapsestaan, koska tämä ei täyttänyt hänen ennakolta vauvaan asetettuja toivomuksia eikä vaatimuksia.Hoitohenkilökunta ei tietenkään kerro Gregory Peckille, että poika on syntynyt klo 6 aamulla 6. kuukauden 6. päivänä. Tästä tosiasiasta tietämättömänä Gregory Peck päättää siltä seisomalta adoptoida lapsen ja muutaman päivän kuluttua äiti ja vauva pääsevät sairaalasta kotiin. Sukulaiset ja ystävät käyvät kilvan ihastelemassa pikku vauvaa, mutta kenen kumman näköinen tämä pikku vesseli oikeastaan on?
Aikanaan tulivat ristiäiset ja kasteen toimitti kirjailija Salman Rushdie. Pojan nimeksi kasteessa tuli Damien. Kastetilaisuuden innoitttamana hän kirjoitti kuuluisan kirjansa Saatanalliset säkeet. Poika olikin lajissaan varsin varhaiskypsä, sillä seuraavassa kohtauksessa hän jo osasi kävellä, kadota vanhemmiltaan, saada ystävällisen koiran murisemaan ja näyttämään hampaita itselleen sekä lastentarhanopettajan hirttäytymään päiväkodin parvekkeella kesken ohjatun päiväleikin. Edelleen lapsensa lumoissa olevat vanhemmat eivät ymmärtäneet yskää edes silloin, kun ajoivat tilavalla perheautollaan suuren kirkon ohi, jolloin poika rupesi itkemään. Sittemmin rupesi ilmenemään kaikenlaista käsittämätöntä jäynää, joka ennen pitkää rupesi käymään sekä isin että äidin mutta myöskin lähimmäisten ja sukulaisten hermoille. Tässä vaiheessa riippumattomat tahot alkoivat vihjailla vanhemmille, että poikanne taitaa ollakin varsinainen antikristus. Äiti tyrmäsi moiset väitteet tuoreeltaan ja tuhosi ihmissuhteet väitteiden esittäjiin sekä kaikkiin, joiden luuli olevan samaa mieltä asiasta. Perheen isä sitä vastoin antoi mielessään pienen sijan epäilyksille ja ryhtyi käymään ns. asiantuntijoiden pakeilla niiden tapahtumien tiimoilta, joiden aiheuttajana saattoi olla hänen poikansa. Lista olikin jo varsin pitkä ja raskauttava, sillä oli näet tapahtunut seuraavaa:
- jo aiemmin mainittu lastentarhanopettajan hirttäytyminen huudahduksen "Damien, katso minua. Tämä on sinulle!" siivittämänä.
- pojan selittämätön itkeskely ja kova halu poistua paikalta aina silloin, kun lähistöllä sijaitsi kirkko, rukoushuone, Jehovan todistajain valtakunnansali tai seurakunnan leirikeskus.
- lemmikkieläinten kartteleva ja pelokas suhtautuminen pikku vesseliin.
- pojan isoisän hukkuminen ilman mitään näkyvää syytä vahvaksi jäätyneen syysjään alle.
- pojan äidin putoaminen tämän tahattoman Lähde?polkuautolla aiheutetun töytäisyn seurauksena ikkunasta alas pihalla pysäköidyn pakettiauton katon lävitse(huom. äiti ei selvinnyt tästä hengissä).
- pojan isän itsensä kuolema seurakunnan viranhaltijan toimesta tämän yrittäessä saada viheliäistä antikristus-poikaansa kuriin.
Elokuva päättyy lopulta kohtaukseen, jossa ei enää niin pieni Damien-poika varttuu murrosikäiseksi ja voi uusien sijaisvanhempiensa suojissa kehitellä uusia jäyniä hyväuskoisille lähimmäisilleen.