Ehdollistuminen
Ehdollistuminen on olennainen osa iltapäivälehtien suosimaa ihmiskuvaa. Ehdollistumisen ajatuksena on, että ihmisten käytös ei ole geenien ohjelmoimaa ja olemme sen vuoksi vapaita. Ja näin ihminen oppii kaikki tietonsa, taitonsa ja arvonsa pelkästään matkimalla ja vastaanottaomalla ympäröivän kulttuurin.
Psykologiassa on huomattu, että ihmiset osaavat joitain asioita ja asenteita jo valmiiksi syntyessään. Heillä ei vain ole käyttäytymisopasta niihin. Kuitenkin ehdollistuminen on erityisen suosittu. Etenkin iltapäivälehdistö, tavalliset psykologiaan tutustumattomat ja muut Perimmäisen Totuuden tietäjät suosivat sitä ; Ehdollistumisesta puhutaan joka ikisen kerran kun joku kertoo että väkivaltainen tietokonepeli tekee väkivaltaiseksi, tai jos ihmiset oppivat arvonsa televisiosta tai koulun uskonnontunnilla. Ja jos joku kertoo että ihmisestä on tullut väkivaltainen juoppo siksi että hänen isänsä oli samanlainen.
Kuitenkin ehdollistuminen on kätevä ilmiönä. Koska sen avulla voidaan tehdä käteviä ihmisten ohjelmointikoneita. Kun ehdollistuminen tarkoittaa sitä, että tietyissä olosuhteissa ihmisestä tulee vaikkapa väkivaltainen juoppo, voisi valtio ehdollistumisen avulla laittaa ihmisten kohentamiskoneen. Tässä koneessa tietyt olosuhteet toistuisivat ja näin ihmisistä tulisi tietynlaisia.
Tämänlainen laite olisi sellainen pitkä uraputki, jossa on pitkä putki jossa on ura jota pitkin kohennettavat ihmiset sitten lipuvat putken läpi. Laite sitten prismoilla ja röntgensäteillä ja muulla tieteellisellä muuttaisivat ihmiset. Toiseen päähän valtio laittaisi poliisivoimin rikolliset, juopot, työttömät, rasistit, väärää uskontoa edustavat, väärää mieltä olevat ja muutenkin yhteiskunnalle haitallisen aineksen, ja toisesta päästä putkahtelee ulos tomeria ihmisiä jotka ovat valmiita pidentämään työuriaan, ja ovat halukkaampia tekemään 12 tuntisia työpäiviä. Näistä työmiehistä ei puuttuisi reippautta, mutta heidän kielenkäytössään ei olisi lainkaan ronskiutta ja roisiutta. Shakespearea toistaisivat vain ja näyttäisivät hauista, jotta toiset pääsisivät kokeilemaan että miten työkunnossa sitä taas tänään ollaan, riemumielin.
Ainut ongelma olisi siinä, että pian poliisit jäisivät työttömäksi. Ja koska ne eivät kuitenkaan itse haluaisi mennä tähän uraputkeen, niin ne vain löhöilisivät autoissaan ja söisivät donitseja. Välistä kävisivät pitämässä motivointipuheen, ja jos kokisivat olonsa harvinaislaatuisen ahkeriksi, voisivat pamputtaa väsähtäneitä ihmisiä takaisin uraputken alkuun. Mitään ei voisi näille poliiseille tehdä. Kun he tietäisivät mitä ehdollistamisputki tekee ja ovat laiskoja ennen, eivät halua sitä muutosta vaikka se ei tuntuisi yhtään pahalta sitten kun olisi muutoksen jälkeen ahkera. Eivät menisi uraputkeen, vaikka iloiset työmiehet kuinka heiluttelisivat, että "Tulkaa mukaan, täällä on kivaa!" Niin vaan varoisivat uraputkea poliisit.
Näin on ihminen epäsosiaalinen. Ja kaikki johtuu väärästä kasvatuksesta, poliisit on väärin ehdollistettu. Hyvänä asiana on kuitenkin se, että uraputkivaltiossa kaikki ovat onnellisia. Ihan kaikki.