Budjettiriihi
Budjettiriihi on pääministerin virka-asuntona toimivan Kesärannan ulkorakennuksiin kuuluva riihi. Tämän vuonna 1925 valmistuneen näyttävän ja arvokkaan maatalousrakennuksen on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck, ja sitä pidetään eräänä maamme hienoimmista kansallistragikoomisen arkkitehtuurin edustajista. Pääministeri Antti Tulenheimo vihki Budjettiriihen käyttöön 20. elokuuta 1925, ja juhlallisen ensimmäisen varstaniskun suoritti valtiovarainministeri Hugo Relander. Sosiaaliministeri Vilkku Joukahainen joutui iskun seurauksena viikoksi sairaalahoitoon, mitä kiiteltiin laajalti.
Eri ministeriöiden talousarvioesitykset ahdetaan elokuussa Budjettiriihen parsille, minkä jälkeen valtiovarainministeri sytyttää kiukaan. Lämpö kuivattaa ministeriöiden esitykset kokoon, ja pelkkä savu auttaa usein tappamaan suurimman osan kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysministeriön haaveista. Puolustusministeriön esitykset on varustettu kaasunaamareilla, ja tämän takia puolustusministeri saakin tavallisesti kaiken, mitä vain kehtaa pyytää. Muutamia päiviä kestävän kuivatuksen ja savustuksen jälkeen ministerit kokoontuvat Budjettiriiheen mätkimään toisiaan varstoilla. Usein piestäväksi valitaan näytösluontoisesti myös opposition edustajia, jotka ovat hallituksesta riippumatta poikkeuksetta äärimmäisen vastuuttomia sekä turmiollisia valtiontaloudelle ja peruspalveluille. Budjettiriihessä ei käytetä tuultamista, jossa jyviä varistetaan hurstille. Tämä olisi tarpeetonta, koska hallitukset jättävät muutenkin sosiaaliturvan Hursteille.
Kun kaikki ovat saaneet riittävästi mustelmia ja kuhmuja, käärii valtiovarainministeri Budjettiriihen lattialle jääneen roskan pakettiin ja toimittaa sen eduskunnan kumileimattavaksi. Ns. jälkipuinneissa kansanedustajat yrittävät työntää budjetti- ja lisäbudjettiesityksiin erilaisia symbolisia ruumenia ja vaalipiirillisiä peniksenjatkeita, joita ei kuitenkaan yleensä hyväksytä, ellei voida varmistua, etteivät ne vastaa kenenkään todellisiin tarpeisiin. Budjettiriihessä mahdollisiman säälimättömästi ja sadistisesti kaikkia kohdalle sattuvia varstalla murjonut valtiovarainministeri saatetaan korottaa ns. budjettiriihitontun himoittuun asemaan, josta on mahdollista ponnistaa vaikkapa tasavallan presidentiksi.
Hallituksille on tyypillistä hoitaa Budjettiriihen kuivatukset, savustukset ja joukkoväkivalta puolihuolimattomasti ja kännissä. Poikkeuksen tekee viimeinen eduskuntavaaleja edeltävä talousarvioesitys, johon tavataan runnoa mitä populistisimpia ja kosiskelevimpia örvellyksiä tai pihistyksiä, joihin ei ole aiemmin katsottu olevan varaa tai häpyä. Tämä johtuu siitä, että hallitukset pitävät kansalaisia idiootteina ja ovat tässä (talous)arviossaan oikeassa.
